Heh, no joo siis, kaippa tätä vähän pitää selventää....

Meidän haku poukka on nyt tauolla hausta, joten hakuttamaan emme nyt hetkeen aikaan pääse. No kyllähän tuo tauko ihan varmsti on paikallaan, koska olemmekin ahkerasti reenaillut ja edistystäkin tullut. Tästä hyvä sitten tauon jälkeen taas jatkaa.

No joo siis, kun haku on tauolla, niin olemme päättäneet, että reenaamme esineruutua ahkerasti. Lähinnä nyt olemme siis tehnyt reaktioharjoituksia ennen iltaruokaa. Akka reagoikin hyvin, mutta nyt pitäisi jotenkin edetä siihen, että Akka ottaa esineen suuhun kunnolla ja pääsemme leikkimään esineen kanssa. Uskon, että tarvitsee kärsivällisyyttä nyt lähinnä minulta. Ja voisi tehdä niinkin, että pidän itse esinettä kädessäni ja alamme leikkiä esineellä ja tämän jälkeen ruoka. No joo, tämä on siis meillä iltaruoka reenissä ainakin vielä seuraavan viikon. Mietintää...

Toinen laji, jota ahkerasti reenaamme on toko. Maahanmenot ovat edistyneet hyvin. Välillä ei tarvi käsimerkkiä antaa, mutta käsimerkkiä ei voi unohtaa vielä. Välillä Akka myös itse tarjoaa maahanmenoa itsenäisesti, johon yleensä pyrinkin. On hienoa, että koira alkaa itse oivaltamaan asioita itsenäisesti, näin se on koirallekkin miellyttävempää. Ainakin itse näin luulisin... (Lapsen kasvatuksesta, jos jotakin ottaa mukaan koiran kasvatukseen, vaikka nämä kaksi asiaa kyllä eroaa toisistaan kuin yö ja päivä.) Haluan liikkeen menevän sujuvasti etupää ensiksi alas ja sitten vasta takapää tai siis yhtäaikaa tietyy, mutta kun Akka meinaa välillä mennä maahan istumisen kautta. Tämän vuoksi olemme edelleen käsimerkeissä.

Nyt sitten itse otsikkoon :)
Minä päätin lähteä Akan kanssa kuokkimaan joulukuulla alkanutta pentu toko ryhmää. Kokeilin onneamme, että pääsisikö vielä joukkoon. Vetäjä oli sitä mieltä, että pääsemme joukkoon, joten menoon vain mukaan. Lähinnä lähdin ryhmään ihan sen vuoksi, että on joku joka näkee mitä teen ja kuinka me Akan kanssa liikkeet suoritamme. Aina se on mukavampaa, että on ne parit silmät jotka katsovat, kun itse tekee ja suorittaa. Sainkin ihan kivoja käytännöllisiä vinkkejä ja niksejä jatkoreenailuun kotipuolessa. Toinen syy lähtemiselle oli, että Akka saa häiriötä. Akka on ollut hieman riehakas ihan pentuna eikä oikein ole jaksanut kesittyä mihinkään oleelliseen, jos on ollut häiriötä, joten oli sekin puoli kiva nähdä, että neiti on saanut kärsivällisyyttä ja jaksoi oikein mallikkaasti ryhmässä touhuta. Toki välillä se keskittyminen oli herpaantua, mutta ihan ymmärrettävää, näin ekalla kerralla. Saotaanko niin, että olin yllättynyt pikku-akkaani kuinka hienosti hän työskenteli kanssani häiriössä. Ihanaa omistaa koira, jonka kanssa on näin ihanaa ja rentouttavaa harrastaa! Ei Akka mikään valmis paketti ole tietenkään, mutta pyrimme mutkattomaan yhteistyöhön, että meillä molemmilla olisi kivaa. Ja haluan sen innon siihen mukaan! Ihanaa, kun Akka on innokas. En kestä mitään flegmaattista matkalaukku versiota. Välillä jouduin toki Akkaakin rauhoitella pitkillä rauhallisilla silityksillä, joka selvästi rentouttaa Akkaa.
Ryhmässä teimme: istu, sivu, seuraa (seuruuttanut, en ole akkaa kuin askeleen kerralla, joten tämä aiheutti hieman hankaluuksia keskittymiseen, toki nytkään ei vaadittu pitkä pätkää, johon en edes olisi ryhtynyt) nyt aijonkin ottaa kotosalla enemmän seuraamista, ainakin parin askeleen verran. Maahan ja seiso käskyjä. Meille seiso käsky on seis. Tätä olemme harjoitelleet ihan muutaman kerran mutta kyllä seki ihan ok meni. Niin ja paikalla istumista harjoittelimme myöskin, jota emme ole juurikaan Akan kanssa tehneet. Eli uusia asioita tuli harjoiteltavaksi. Saas nähdä miten nyt teen. Haluan edetä kuitenkin muutaman asian kerrallaan parin viikon ajan jaksoissa. Eli pitää miettiä. Maahan meno jää nyt huomisen jälkeen taka-alalle ja otamme uuden asian käsittelyyn, mutta minkä? Sitä en vielä tiedä. Pitää miettiä.
Lopuksi ryhmässä oli leikkimielinen kilpailu. Maa = maahan, Meri = istu, Ilma = seiso ohjaaja sanoi jonkun noista ja koirat ohjaajineen piti juosta koiraan kontaktissa (oikeasti koira kontaktissa ohjaajaan) oikeaan paikkaan ja suorittaa oikea liike. Joka jäi viimeiseksi, niin tippui pois. Ja kuinka ollakkaan me peittosimme Akan kanssa kaikki ryhmäläisemme :) Olimme ihan sairaan nopeita juoksemaan sekä olimme jo joko maassa istumassa tai seisomassa, kun muut vasta aloittivat tekemään liikettä.
Olihan meillä aika mahtaisa meno näin tuntemattomina sellaiseen ryhmään, jotka reenannut joulukuusta asti ryhmänä. Sanoipa ohjaaja, että uudet tulokkaat tulivat ja voittivat :D
Ohjaaja muutenkin sanoi, että olemme Akan kanssa oikein hyvällä mallilla ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, jopa kisaryhmään saakka! Eli potentiaalia kyllä tältä parivaljakolta löytyy ;) Oli muuten todella kivaa kuulla positiivista palautetta! Tässä lajissa, kun koskaan ei ole valmis ja aina on joku asia, jonka kanssa mitetitään pää puhki. Nyt, kun tällä uuno-ohjaajalla on näin mahtava koira, jonka kanssa ilo touhata! Voin sen kyllä sanoa, että kyllä vain koirissa on eroja, ei muuta voi visertää. Ja kun koira on mahtava, niin on sitä motivaatiota myös tällaisella uuno-ohjastajallakin.
Tästä päivästä tuli taas niin paljon motivaatiota reeneihin, että ilo on jatkaa reenailuja.

Tästä päivästä on hyvä taas ammentaa hyvää oloa, niille huonoillekkin päiville. Iloitkaamme silloin, kun aihetta on ja murehditaan silloin, kun siihen aihetta on :)

Positiivista poweria kaikille!