Aivan mahtava sää tänään. Ihana talvipäivä. Aurinko paistaa ja -1 aste pakkasta. Pikkusen lunta, että Pasi ja Köpikin pääsivät kokeilemaan hiihtämisen saloja. Vaarallista, tuumasi Pasi, vauhtia piisaa ja vaarallisia tilanteita varsinkin noin aloittelijoille. Pasi toivoisi järveen jäätä, että pääsisi kunnolla reenailemaan ja harjoittelemaan uutta harrastusta Köpin kanssa. Näin ne meidän miehet alkavat hiihtämään. On ne kovia hiihtäjän alkuja!

Minä, Eerika ja Akka lähdettiin hakureeneihin. Eerika lähti mukaan, koska muutoin olisimme olleet Marin kanssa vain kaksin. Näin saimme toisenkin maalimiehen. Hyvin Eerika maalimiehen osasta suoriutuikin. Akalle tehtiin taas samoja hajun hakuja ja keskelle lähetykseen. Marin Akka bongasikin hyvin ja todella innokkaasti. Mari oli kahdessa eri maalissa. Eerika oli yhdessä maalissa ja kakkosella. Akka kyllä meni maalille, mutta ei tajunnut, että maalissa todellakin voi olla Eerika. Kävi katsomassa Eerikaa, mutta saman tien rupesi jo katselemaan muualle ja poistui maalilta. Kehoitin Akan takaisin maalille ja Eerika kovasti kehui Akkaa ja syötteli jauhelihaa. No Akka söi siinä ja sitten jo tuli tyköni. Mentiin kolmannelle niin siellä jo meni normaaliin tapaan, ku Mari oli maalilla. Ilmeisesti Akka ei nyt voinut käsittää, että maalilla voi todellakin olla joku tuttu. Aina Akalla on ollut vieras maalimies, joten toivotaan, että vika olisi tässä.
Näin illalla maneesilla onneksi Saria, joten juttelin asiasta Sarin kanssa heti, koska tämä jäi mieltäni vaivaamaa. Sari kehoitti, että Eerika ei olisi maalissa vaan siellä olisi joku vieras, jos kerta Akka vieraalle menee. Joten näillä eväillä eteenpäin kohti hakua. Ensi viikolla nähdään onko hakuinnostus lopahtanut Akasta vai oliko kyse vain liian tutusta maalimiehestä, jota Akka ei tajunnut. Toivotaan näin.

Kun tulimme kotiin niin menimmekin Eerikan kanssa suoraa tuohon lähimetsään ottamaan esineruutua. Eerika piti Akkaa ja minä kävin nakkelemassa esineet. Akka oli intoa täynnä (jälleenkerran). Liinalla ohjasin Akkaa. Neljä esinettä olin heitellyt ja hyvin Akka kaikki esineet löysi ja kaikkiin reagoi. Kovia bielitä pidimme esineiden löydyttyä ja lopuksi leikimme vielä nahkapatukan kanssa. Hyvä, hyvä!

Illalla sitten taas kamat kasaan ja maneesille tottistelemaan. Tällä kertaa väsy ei painanut ollenkaan. Liekö johtunut aurinkoisesta päivästä.
Otin kolme eri sessiota. Ekassa otin sivulle tuloja, seuruuta ja askeleita. Harjoiteltavaa on näissä vielä paaljooon!!! Nämä on myös sellaisia juttuja, joissa olisi hyvä, että olisi joku arvostelemassa asiaa vieressä ja antamassa vinkkiä. Seuraamispätkissä ja askelissa haemme oikeaa paikkaa ja hyvää kontaktia. Palkkaus on tiuhaa. Näitä vaan kun ei viitti liikaa reenata, ettei mene maku. Joten tämän jälkeen otin hetken istumisia ja kontaktia. Sitten autoon tuumitauolle.
Toisessa sessiossa otin seiso liikettä ja maahan menoja. Seisominen alkaa pikkuhiljaa sujumaan, siis että Akka tajuaa mitä se tarkoittaa, maahanmenot tarvii käsimerkin vielä (jos en anna käsimerkkiä, niin Akka menee helposti istumisen kautta maahan ja minä haluan, että Akka menee maahan hissimäisesti), mutta Akka malttaa nykyään olla jo maassakin hetkiä, ettei heti yritä nousta uudelleen ylös. Tämän jälkeen leikkimistä, joka ei sujunut, koska nyt veivät namit voiton. Autoon tauolle.
Kolmannessa sessiossa olimme Troyalle häiriönä, joten teimme vain kontakteja. Kontakteja liikkeestä joka puolelta tavallaan seuraamista, mutta ei kuitenkaan. Hehee.... Hienosti Akka touhasi vaikka Troipe ja Sari välillä meteliksi pistikin. Ihanaa, kun sille on tullut kärsivällisyyttä. Lopuksi Sari ja Pia koplaili Akkaa. Räpläs ja tutki hampaita. Kovasti naiset kehuivat Akkaa avoimeksi, sosiaaliseksi ja estottomaksi belgineidiksi. Sanoivat vielä, että erittäin poikkeuksellinen belgiksi. Mutta niinhän Akka onkin, erittäin poikkeuksellinen :)

Iltaruoalla kapulan suuhun ottaminen. Akka ei oikein asiaa hiffaa, mutta kun kokeilin sanoa, että -hae- niin johan Akka nappasi kapulan suuhun, mutta ei pitänyt kauaa. Tästä sai palkan kuitenkin. Metallikapulalla harjoittelemme. Miksi tämä on näin paljon vaikeampaa kuin se, etttä kapulan heittää ja Akka hakee ja tuo. Blääh, mutta mä haluan opettaa näin tämä luovutuksen ja oikea paikkaisuuden. No otimme muutamia toistoja ja jokaisesta kerrasta sai palkan. Lopuksi sai oman ruokakipon palkaksi. Toivotaan nyt, että tämä alkaisi sujumaan. Mutta tämä on kyllä se ajankohta, koska tätä harjoittelemme. Luotan iltasessioihin, koska näissä olemme mutenkin paljon kaikkea uutta ihmeellistä oppinut. Saas nähdä kuinka tässä...