No Pasi se lähti sitten taas töihin aamu varhaisella. Tytöillä vielä lomailu jatkaa. Ja sen kyllä huomaa, kun päivärytmit on mennyt ihan sekaisin. Tytöt nukkuu melkein puoleen päivään saakka. Saas nähdä miten maanantaina herätään aamulla kouluun.

Aamupallaa syödessämme kehoitin Akkaa maahan muutaman kerran sarjoina. Akka oli täyttä tarmoa täynnä. Akka on aamulla välillä sellainen virtapiikki, että jos meidän aamut on muutenkin kiiruisia, niin luojalle kiitos meidän pihalle, koska silloin pystyn päästämään koirat pihalle riekkumaan. No käsimerkkiä se Akka toki vaatii. Päätinkin nyt, että nyt reenaamme ainakin tämän viikon loppuun erittäin ahkeraa maahan menoa. Katsotaan sunnuntaina, että mikä tilanne on. Päivän mittaan tein useamman kerran maahanmenoja. Pasi kiinnitti huomiota minun käskyyni, sanoi, että käskyni liian pitkä, laiska ja matala. No takoituksella napoikitin ääntäni ja hieman korotin, niin johan tulikin vauhtia maahan menemiseen. No saas nähdä... Sunnuntaina... Noutokapulaa ihmettelimme myöskin. Aluksi otin muutaman oton eteentuloa, kun itse istuin tuolilla. Sitten 2x10 toistoa noutokapulaa. Akka tajusi eilisestä, että noutokapulaan pitää koskea, että saa palkan. Koskeekin heti keskeltä hienosti. Tänään tein tätä muutaman kerran aina kahden pätkässä. Päivälenkillä ollessamme otin toki taas narupallon mukaan. Luoksetuloja tein palkkasin nameilla ja narupallolla, niin että heitin pallon jalkojeni välistä ja Akka sukelsi täysillä haarovälistäni pallon kimppuun ja kappas, saaliin kanssa taas lähdettiin mahtaisaan juioksuun. Huh, huh, tuota pentua. On se niin väkkärä ja pirun nopea. En itse pysy mukana, kun se jo tekee :) No toivotaan, että kärsivällisyyttäkin tulisi, kunhan tässä pentu alkaa tajuamaan jujua. Huomasin että passivoitumiseni saa Akan uteliaaksi ja tuomaan lelun mulle, että leikki jatkuisi. Tämä on todella hienoa! Ehkä annan pennulle anteeksi moiset riekkumiset, koska kuitenkin oppimistakin tapahtuu. Tänään leikin sekä rätin että narupallon kanssa. Lenkillä tein myös sivulletuloja. Sivulle tulo meinaa nyt jotenkin mätätä... Jää vinoon tai jää liian taakse. Käsimerkein saan kuitenkin oikeaan kohtaan. Kokeilin ottaa muutaman käännöksen oikealle ja johan pentu siitä ihmetteli jäi hölmistyneenä paikalle. Muutaman kerran jälkeen Akka jo tajusi, että pitää tulla mukana. Tarvii jonkun gurun katsoa, että miten me tämä liike tehdään. Se on tylsää, kun itse ei näe eikä osaa sanoa juurikaan mitään aiheeseen, kun ei tieto riitä. No ehkäpä joku vielä meidät näkee ja antaa palautetta. 

Illalla meille tuli tyttöjen kaverit (kaksi tyttöä, siskokset) yökylään. Minä, Pasi, Siiri ja Akka lähdettiin kauppaan. Ennen kauppaa käytiin Raikun koulun valaistulla kentällä ottamassa muutama sivulle tulo ja luoksetulo niin, etä Pasi pitää Akasta kiinni, minä juoksen karkuun ja vasta kutsun kuullen Pasi päästää Akan irti. Kenttä oli Akalle uusi. Aloitin kentällä sivulle tuloista, että sain hyvän kontakstin Akkaan ja että Akka tajusi, että nyt ollaan hommissa. Muutaman toiston jälkeen, kun huomasin että Akka on intona otti Pasi Akan haltuunsa ja minä lähdin juoksemaan. Akka pursui innoissaan minun perääni. Sai palkaksi namia. Toisella toistolla myös namia. Kolmannella kerralla lennätin narupallon ja pentu juoksi palloon kiinni. Meinasi lähteä riekkumaan, mutta kutsun kuullen tuli takaisin leikkimään kanssani. Otin myös rätin leikkiin mukaan. Tähän leikkiin lopetimme ja lähdimme kauppaan. Pasi ja Siiri sinne kauppaan sisälle meni. Minä ja Akka teimme hihnalenkin Pälkäneen keskustassa. Vastaan tuli juoksijoita ja sauvakävelijöitä ja muitakin kävelijöitä. No Akka ei meinannut tajuta, että jokaisen ohitulevan luo ei tarvi mennä. Syksyn aikana emme paljoa ole kylillä hihnalenkillä käyneet ja sen kyllä huomaa. Joten tämä nyt työn alle. Nyt kuljemme aina kauppareissun yhteydessä myös hihnalenkillä. Lopuksi sidoin Akan kiinni kaupan eteen, joka oli todella hämmentävää Akalle. En lähtenyt kauas, kunhan siinä rauhoittelin ja totuttelin Akkaa ajatukseen, että joskus voi jäädä kaupan eteen odottelemaan. Namia siinä syöttelin. Sitten se Pasi ja Siiri sieltä kaupasta tulikin ja oli kotiin lähdön aika.

Iltapalan meille ihmisille järjesti erittäin ahkerat neljä tyttöä. He valmisti meille vohveleita, kermavaahtoa ja mansikkahilloa, nam! Tällä välin Köpi ja Akka riekkui ulkosalla peuhaten. On se niin ihanaa, kun on pakkasta ja edes pikkusen lunta! Kuinka mielikin on paljon iloisempi. Olen niin täynnä KURAA!

Iltaruoalla Akka sivulle ja pääsi ruokakupille. Taaskin jätätti, otin askelman eteenpäin ja uudestaan käsky. Sitten tuli reippaasti oikeaan kohtaan. Näin pääsi penneli iltaruoan kimppuun.