Kyllä vain viikot menevät nopeasti. Kohta todellakin on tammikuu loppu, ajatella!

Tänään ollaan Akan kanssa reenattu ahkeraan metallikapulaa. Lähinnä luovutusta eli me treenaamme tätä nyt väärin päin ja jossakin vaiheessa sitten ketjutetaan kaikki osat kokonaiseksi liikkeeksi. Tämä on kyllä meille erittäin haasteellinen tehtävä. Välillä Akka pyörittää kapulaa suussaan, tuijottelee namipaloja kapula suussa ja nojaa mun jalkaani hihhoijaa, jotka ovat vieressä jne.. jne.. vaikeuksia, vaikeuksia... Mutta eipä luovuteta. Laitoin namit selkäni taakse, joka heti auttoikin hyvin asiaa. Tällöin Akka säilytti kontaktin ja ryhdin hyvänä ja päästi kapulasta irti vain kun sai siihen luvan. Teimme tätä harjoitusta sekä istuen, että seisten. Kokeilimpa laittaa kapulan maahan eteeni ja Akka kyllä nappasi suuhun ja antoi kapulan minulle, mutta seisten.
No eipäs siis vielä ahnehdita, ettei tule pskainen loppu ;) eli rauhallisesti nyt vain eteenpäin. Yritän olla istuen ja Akka edessäni istuen. Maltti on valttia. Iltaruoalla teen tätä uudelleen.

Kun hain Pasin töistä Siirin ja Akan kanssa menimme käymään Bauhaussissa hakemassa naulakkoon tarvittavia puita. Siiri ja Pasi meni hakemaan puita ja minä ja Akka jäimme parkkipaikalle touhailemaan. Kävelimme ympäristöä ihmetellen. Käyskentelimme mökeissä, jotka olivat pihassa esillä. Kävelimme ritilöillä, joka ei tehnyt mitään vaikutusta Akkaan. On ihan sama millasella alustalla se kävelee, kun ei ole mitään vaikutusta. Hyvä niin.  Myöskin tuli jotakin ihme ääniä, lähinnä pillit huusi ja jotakin pamauksiakin. Eipä Akka näyttänyt edes kuulevan ääniä, koska ei korvaansakkaan letkauttanut, kun oli vain niin mielenkiintoisia hajuja joita piti haistella.  Hyvä tämäkin! Ostoskärryt eivät pelota ja ihmisiä olisi kiva käydä moikkailemassa. No tämän Akka on jo tajunnut, että hihnassa ei välttämättä rynnäillä, vaikka se kivaa olisikin.
Meillä oli rätti mukana, joten pistimme välillä käyskentelyt kovaksi rättileikiksi. Otimme myös pikkupätkiä seuraamisia, mutta hyvin vähän kuitenkin. Pikku pätkiä vain ja hyvällä fiiliksellä. Nyt pääasia oli, että pidetään vain kivaa rätillä ja tutustutaan uusiin ihmeellisiin asioihin. Tämän jälkeen sitten takasin autoon ja kotiin.

Huomenna mä menenkin iltavuoroon töihin taas vaihteeksi. Ei kyllä yhtään huvittaisi, mutta kai se on keikalla välillä kiva käydä moikkaamassa työkavereita. Ei onneksi tarvi töihin jäädä, huh, huh. On se vaan niin ihanata olla kotona!!!