Lähdettiin Akan kanssa lenkille Hervantaan Sirpan kanssa. Samalla sain kuulla Veeran synnytyksestä ja syntyneestä tyttövauvasta.
Mutta aah.. Miten rentouttava hihnalenkki se Akan kanssa olikaan... Blääh!
Ja mulla meni hermot sata kertaa. On toi todellakin yks landepaukku, kun jaksaa vaahdota lähes tulkoon jokaiselle vastaantulevalle koiralle. No ei välttämättä kaikille ja välillä osaa ottaa hienostikkin kontaktia, josta palkkaan, mutta kyllä se paskamaisesti osaa käyttäytyä!!!
Häntäpystyssä kulkee kuin euroopan omistaja ja lujaa. Mikä euroopan omistaja tuokin kuvittelee olevan, kun Norjasta on kotoisin ja Ruottin kautta tullut Suomeen.  Ei siinä ole vielä läheskään koko eurooppaa, joten pikkusen saisi  kattoa itteään peilistä!
Voi mitä kummaa mä tämän asian kanssa teen? Oppiiko Akka koskaan kulkemaan lenkillä lähiöissä ilman, että tarvis välittää vastaantulevista mitään? Vinkkejä otetaan vastaan siis... ;) Nyt ovat hyvät neuvot paikallaan.
No Akka ei ainakaan välitä polkupyöräilijöistä, sauvakävelijöistä, hölkkääjistä eikä tavallisista kävelijöistä, joten tuo asia on ainakin kunnossa. Vielä, kun keksisi keinon, että millä saisi sen kulkemaan toisen koiran ohitse nätisti, niin sitten olisi mallillaan.
Hervanta on kyllä tässä mielessä hyvä reenialue, koska siellä niitä koiria todellakin on ja vastaan tulee!

Otettiin Akan kanssa myös pikkuisen oikealle käännöksiä, jotka ihan hyviä nyt. Myös oikealle sivulla menemistä ympyrää tehden, joka myöskin ihan ok. Leikittiin myös pikkusen lelulla.

Akka oli todella väsynyt, kun tultiin, joten iltaruoalla vain istumisia ja maahanmenoja. En arvannutkaan, että Hervannan lenkki olisi näin uuvuttava :)