Aah...!! Ihanaa päästä hakuilemaan taas jälleen. Kyllä se vaan niin on, että kun on se ihana harrastus josta nauttii, niin kyllä vain mieli lepää :)

Roosalla oli tänään kolupäivä, joten aamupäivän vietimme raikun koulussa kokoperheen ulkoilutapahtumassa makkaraa paistellen ja seurustellen.

Mutta siis hakuiluun. Akastakin näki kuinka innoissaan se oli, kun tajusi mitä ollaan menossa tekemään.
Intoa piisasi, vaikka keli olikin vaikea. Lähinnä, kun oli lumi, joka ei kunnolla kantanut vaan sinne välillä upposti. Mutta Akassa ei väsymyksen taikka vauhdin hiipumista huomannut.
Tällä kertaa taas oli neljä maalimiestä. Käytiin ottamasssa hajut eka ja sitten lähetykselle. Nyt olin päättänyt, että nyt varmistan todella, että Akka varmasti hajun saa! No kyllä mä sitten näinkin Akasta sen milloin hajun nappasi. Korvat menee luimuun ja häntä alkaa heilumaan siihen malliin, että tuolla, tuolla :) Nyt myös mentiin reilusti maalimiehen taakse hakemaan se haju ja hyvä niin, koska hajun Akka sai maalimiehen takaa. Nyt oli onnistuneet lähetykset ja Akka eteni suoraa vaihdilla. Neljännellä pistolla oli polku välissä, jonka Akan piti ylittää. Polun tullessa Akan nenä menikin polulle maahan, mutta eipä mennyt kauaakaan, kun Akka nosti nenänsä takaisin ilmaan ja otti hajun maalimiehestä ja juoksi maalimiehen luokse. Mahtavaa! Tälläinen hiriö ei ainakaan vaikutusta Akkaan tee. Motivaatio taitaa siis olla kohdillaan :) Vaikka Akassa on virtaa ja vauhtia niin on se vaan hienoa, kun se osaa rauhoittua niin loistavasti maalimiehelle.
Lopuksi vielä maalimiehet leikittivät Akkaa. Maalimiehet kysyikin, että ai eikö muka Akka leiki? No tuota nyt oli niin, että Akka leikki ja nautti maalimiesten kanssa peuhaamisesta.
Oikein hyvät reenit oli!

Mietittiin Sarin kanssa jo seuraavat reenit valmiiksi. Elikkäs teemme seuraavaksi niin, että otan neljästä maalimiehestä hajut ja lähetän keskeltä, aivan niin kuin ennenkin. Tämän jälkeen sitten laitan Akan autoon ja otetaan tällä välillä muut koirat. Sitten vielä lopuksi otan Akan uudelleen ja maalimiehet menevät juuri samoihin piiloihin kuin ekallakin kerralla. Lähetän Akan suoraa. Olen oikein innoissani odottamassa seuraavia treeniä. Olemme menossa ens vknloppuna Seinäjoelle, joten soitin Heidille heti, että pitää järkätä myös hakureenit, että pääsemme heti kokeilemaan uutta juttua. Toivottavasti Heidi saisi ryhmän järkättyä. Jos tämä reeni ei sitten tule onnistuakseen, niin sitten haen hajun ja lähetän ja jätän siihen. Saapa nähdä miten menee. Sari ainakin sanoi, että Akka on mennyt eteenpäin. Hyvä niin, koska ei se olisi kivaa, jos edistystä ei tapahtuisi.
Meillä on myös ne näyttelyt tulevana lauantaina.

Kotimatkalla poikkesin Niihamaahan ottamaan pikasesti tottikset. Sivulle tuloja, seuraamista ja oikealle käännöksiä (käännökset takelteli). No jooh... paremmin saisi mennä, mutta eiköhän se tästä. Seuraaminen sujuu kyllä, kun en anna mitään käskyä, mutta jos sanon sivu käskyn niin heti alkaa hidastaminen ja Akka jätättää. Mikähän tässä oikein on? Tämä tapahtuu, kun liikkeestä lähdemme. Ehkä jätän sitten vain sanomatta ja vain palkkaan. Käskyn sanon vain aluksi. Sitten leikittiin. Otin paikalla istumista, maahan menoja ja seisomisia. Ihan ok. Näissäkin kuitenkin edistystä tapahtunut. Hyvä jatkaa tästä. Lopuksi leikittiin ja lähdettiin kotiin.