Ammusta lähdettiin pellolle jäljestämään.
Olin saanut vinkit jäljelle Nikolta. Akka, kun ei ole oivaltanut sitä vielä, että jälki napataan oikealta askeleelta ja vasemmalta askeleelta vuoron perään rytmissä. Tähän siis haimme apua sekä, kun Akalle tulee viettikatkoksia välillä ja helposti kyselee minulta apuja, joita olenkin helposti auttanut.
Noh, nyt siis Heidi talloi jäljen n. 60 askelta, laittoi lihan palan sekä päkiän kohtaan ja kannan kohtaan kummankin askeleen alle, niin että jäljestä tuli siksakkia nameilla. Näin koiran pitäisi oivaltaa se, että puolelta toiselle, kun namia on jäljellä tiuhaan. Loppuun ei laitettu purkkia vaan lopussa oli enemmän namia.
Sitten otin Akan ja lähdin jäljelle Niko apuna.
Akka lähti etenemään ihan ok, mitä nyt vähän pyöriskeli aluksi, mutta muuten ihan ok. Kun Akka pysähtyi ja katsoi minuun, niin herkästi autoin Akkaa jatkamaan. Näytin kädellä takaisin jäljelle ja sanoin jälki. Tähän Niko puuttui ja sanoi, ettei minun saa auttaa noin paljoa, että jos Akka nostaa nokan ylös ja katsoo minua niin minun oltava passiivisena vain ja odotettava kunnes Akka taas nenän jäljelle itse laittaa. Sitten, jos meinaa jäädä toinen askel huomaamatta, niin siinä vain pikkuisen stopata liinasta ja pidättää, että Akka sen toisenkin askeleen nappaa. Tämä nyt ei kuitenkaan niin välttämätöntä ole, koska Akka menee luultavasti mettäjäljelle, jossa tällainen tarkkuus nyt ei niin välttämätöntä ole. Pääasia, että etenee. Ja jos jäljelle jää namipala, niin astua tämän namin päälle niin, ettei koira pääse ottamaan namia myöhemmin. Tulikin jäljellä oikein mallikkaita suorituksia, jolloin Akka eteni todella hienosti, josta saimme myös palautetta. Mutta, jos kehun jäljellä Akkaa, niin akka myös tästä katsoo minuun, joten minä en kehu enkä puhu jäljellä mitään. Kun Akka pääsi jäljen päähän syömään ruoka kekoa, niin tässä sitten silittelin ja kehuin Akkaa taitavaksi.
Tästä on hyvä jatkaa jäljestystä. Neuvo oli myös se, että jäljen pituutta voi myös piakkoin lisätä.
Nikon suositus jäljestykseen oli myös se, että mielummin tekee esim kahdesta kolmeen päivään putkeen jälkeä ja tämän jälkeen pitää pienen tauon kuin se, että jäljestää esim joka toinen päivä tai silloin kuin sattuu. Eli jäljestyksessäkin on hyvä olla tietty kaava. Hyvä, hyvä ja kiva fiilis jäi tästä :)
Kiitos Heidille tallauksesta! Ei tästä muutoin mitään olisi tullut tällä masulla ;)

Tässä kuvia mitä otettiin jäljestyksessä. Nämä olivatkin ainoat kuvat mitä saatiin otetuksi leirillä :) Oli niin puhaa, ettei kameraan juurikaan keritty koskemaan.


Tästä kuvasta ei kyllä uskoisi ikinä, että odotan vauvaa ja laskettuaika kuukauden päästä. Hyvin peittyy masu pasin paidan alle.

Tässä pari poseeraus kuvaa.

Niin ihanan ihku Akka!


Iltapäivällä sitten lähdimme haku mettään.
Täällä kouluttajana toimi siis Sirke Viitanen.
Olin päättänyt ottaa Akalle näyttäytyviä ja neljä maalimiestä. 
Alue oli alkupäästä aika ryteikköä, keskeltä tasaista ja lopuksi oli toisella puolella maaston vaihdos metsä pelto metsä ja toisella puolella tien ylitys.
Muut ottivat nämä muutokset viimeisinä pistoina ja siinä rupesin ajattelemaan, että jos itse tekisin Akan kanssa niin, että aloittaisimmekin loppupäästä etenemään kohti alkupäätä eli toisin päin kuin muut, niin aluksi tulisi vaikeaa ja sitten lopuksi helppoa. Eikös Jacpotit ja makeat ihkut jutut tulla siellä viimeisillä. No näin sitten tehtiin. Tuuli oli todella heikko.
Eka piilo oli vasemmalla jossa tien ylitys. Mm näyttäytyi ja meni piiloon. Akka eteni hienosti, kunnes oli siinä paikassa missä mm näyttäytyi ja alkoi haukkumaan, mutta meni kuitenkin mm luokse ja oli onnessaan kun sai nostettua mm ylös. Täsä porukka ajatteli, että Akalla mörköikä tai herkistyi jotenkin, kun haukkui. Tiedä tuota sitten. Tuli kuitenkin mm kanssa oikein kivasti maalilta yhdessä pois. Sitten kakkoselle jossa oli tämä metsä pelto metsä vaihdokset. Mm näyttäytyi ja Akka lähti hienosti etenemään. Piilo oli ison kiven takana jonka ympärillä paljon ryteikköä. Akka ihmetteli, että miten sinne pääsee ja hieman pyörikin. Meni sitten kuitenkin nousi kiven päälle josta tiputtautui alas mm tykö. Hyvin! Porukka taas ajatteli, että hieman epävarmuutta pelissä, koska ei mennyt heti tykö. Mutta itse en tätä nyt kuitenkaan pidä ihmeellisenä asiana, koska kuitenkin eteni suoraan, toki avustin omalla kropalla siten akkaa että itsekkin etenin pikkuisen matkan eteenpäin kohti peltoa. Mutta Akka teki työn kuitenkin itse ja selviytyi mainiosti! Ja kehuin kovasti näin myös mm teki. Kolmoselle näyttäytyvä taas ja Akka lähti etenemään suoraa, mutta sitten stoppi ja haukku. Kohta Akka tuli tyköni, kehuin rauhallisesti kun tuli luokseni, mutta Akka kierähti ympäri ja lähti takaisin kohti mm ja eteni suoraa mm:n luokse. Hyvin! Tuli iloisin mielin mm kanssa takaisin. Mm sanoi, että Akka oli mennyt siihen kohtaan, missä ykkösellä oli alkanut haukkumaan. Mutta sitten lähtenyt etsimään hajun ja mennyt mm luokse iloisena. Hyvä, hyvä! Eli mm motivaatio on kuitenkin kunnossa. Ehkäpä Akka nyt vain ihmettelee näitä haamuja, kun yleensä Akka löytä mm:n makuulta ja nenällään. Joten onhan se outoa kun yhtäkkiä mm heiluu siellä metikössä. Voi olla pikkuiselle outoa. Sirken neuvosta teimme nelosen hajun hakuna. Kävin nappaamassa hajun maalimiehestä ja lähetin en aivan keskeltä. Akka etenikin iloisin mielin suoraa mm tykö ja sitten taas hauskan pitoa!
Yhdessä selvittiin voittajina :) Uusia asioita, jotka meni hienosti. Mutta silti rupesin miettimään, että mistä tämä johtuu. Sirke mietti myös mahdollista mörköikäkin. Mutta eipä tuosta voi tietää, kun ei nämä eläimet osaa sanoa.
Ajatukset meni heti huomisiin treeneihin ja että mitä sitä tekee. Haamuthan aloitettiin ottamaan minun vointini vuoksi. Pakko oli kesken leiriä vaivata Saria kotipuoleen, vaikka heillä siellä juhlittavaakin oli, kun Troipe päässyt BH:n läpi. Mutta pakko oli Helin turvaua kotipuoleen.
Sarin neuvo sunnuntaille oli, että hajun haut. Näin siis toimimme. Inhottava jäädä hausta tauolle, jos jää ikävä fiilis. Tämä, kun ei ollut yhtään tyypillistä Akkaa. Keskellä Akkaa vielä kehuttiin ja syöteltiin.

Illalla saunottiin ja grillattiin. Minä painelin ensimmäisten joukossa nukkumaan ja kyllähän uni maitti!