Voi että kuinka kiva viikonloppu onkaan takana!!!

Elikkäs siis.... Nyt oli ihan meidän oman hakuporukan hakuleiri Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla, Ilmajoella. Kiitos Heidi mahtavasta paikasta! Meidän omasta hakuporukasta Ilmajoelle lähti ainoastaan minä, Sari ja Jari. Muilla oli kiireitä ;) Heidi tuli sitten meidän kanssa. Mukana menossa oli myös Jarin vaimo Riikka ja tietty meidän Pasi Siirin ja Sennin kanssa. Eerika ja Roosa olikin mummolassa. Pasi oli kultainen ja värkkäs meille sapuskat!

Mun piti perjantaina ottaa Akalle esineruutua, mutta me oltiin Ilmajoella sen verta myöhässä ettei ehtinyt. Esineruutuilu jäi koko viikonlopun ohjelamsata pois, vaikka kovasti yritettiinkin päästä, mutta haku vei niin paljon aikaa ja lopuksi koirat oli jo niin väsynyt, ettei väsyneenä enää olisi tullut mitään.

Lauantaina siis hakuiltiin kahteen otteeseen samassa maastossa. Välillä käytiin syömässä ja taas jatkettiin. Ekalla kierroksella otin 5 maalimiestä. Hajut hain ekasi ykköseltä ja kakkoselta ja sen jälk lähetykset, jotka hyvin. Sitten hajut kolmoselta ja neloselta ja taas hyvin. Sitten haju vitoselta ja lähetys. Todella hyvin meni. Akka sai vipalta mm:ltä Cesar koiran ruokaa, joka olikin namia. Heidi oli ostanut Akalle aivan ihanat vinkuvat plyyshi pallot, joilla Akka tykkäsikin kovaa leikkiä metikössä!!! Palloja lensi kolmin kappalein ja Heidi ja Jari leikitti palloilla Akkaa ja Akka tykkäs. Ihanaa, jos nyt löytyi lelut millä tykätään metässä leikkiä :) Toisella kierroksella otin kaikki mm:t valmiina. Viidennnen jätin pois. Akka muisti tosi hienosti kaikki neljä ja eteni suoraa ja varmasti mm:n tykö. Ei siis ongelmia. Hyvä, hyvä!

Sunnuntaina oltiin eri maastossa. Vasemmalta puski tuuli mahtavasti, joten lähetettiin suoraa Akka menemään ja kuinkas kävikään... Akka meni suoraa mm:n tykö vaikka maasto vaihtui metsästä hakkuualueeksi. Hyvin! Ei Akka näytä piittaavaan ainakaan tällaisesta maaston muutoksesta. Kakkoselle oli myötätuuli, mutta lähetin suoraa silti. Pitäähän sitä kokeilla, että missä mennään... Noh, myötätuuleen ei vielä onnistu samalla tavalla. Jouduin etenemään itsekkin eteenpäin kohti maalia Akan tukena. Akka meni kyllä eteenpäin hienosti ja saikin hajun mm:n takaa ja meni mm.n luokse. Kolmoselle lähetin taas suoraan ja hyvin meni, jesh! Neloselta kävin hakemassa hajun ja tämän jälkeen lähetin ja nyt meni Pikku-Akka suoraa :) Tosi hienosti meni! Nyt vain pitää treenata myötätuulta, opettaa Akkaa, että kun on myötätuuli haju saadaan takaa. Eiköhän se hiffaa asian jossakin vaiheessa.

Olen kyllä todella tyytyväinen Akan hakuiluun. Olen kuulemma itsekkin edennyt ohaajana ;) Osaan lähettää Akkaa paremmin eli kyllä edistystä tässä parissa jo näkyy. Mutta olemmehan pian hakuillutkin vuoden verran, muutamaa taukoa lukuun ottamatta, joten kyllä se edistys jo pikkuhiljaa pitääkin näkyä! Sitähän varten tässä treenataan, että edetään!!! Ja kun hakuilu on vaan niin kertakaikkiaaan ihanaa ja mahtavaa! Saan olla niin onnellinen, kun omistan sellaisen koiran, joka hakuilusta tykkää. Ja saan sellaista opetusta ja opastusta millä me opitaan! Sari on ihana ja kärsivällinen ope, jonka opetustyylistä me tykätään. Toivottavasi vielä jonakin päivänä saamme taidoillamme Saria kiittää. Pitää muistaa myös se seikka, että mikään ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, vaikka olisi hyvä koira ja hyvä ope, vaan kyllä tässä joutuu myös itse panostamaan ja antamaan itsensä likoon. Itsekuria, tahtoa ja hieman kunnianhimoakin. Olisi se kiva, että jonakin päivänä saataisiin opeista edes koulari. Niin ja onhan haussa tärkeä seikka myös ne maalimiehet!!!! Maalimiehillä on niin iso osa, joten saamme olla onnellisia myös siinä seikassa, että meillä on osaavat maalimiehet.

Lauantai-iltana kokeiltiin tottistella, mutta siitä ei tullut juuriaan mitään. Akka oli väsynyt ja mullakin oli keskittymisen kanssa ongelmia. Otettiin sitten vain paikalla makuu. Tätä rupesin sitten miettimään siis tätä väsymystä. Ajattelin, että kyllä kokeissakin koiralta vaaditaan esineruutu, tottis ja maasto, joten kyllä pitää kunto olla kohdillaan. Haku on lajina muutenkin erittäin fyysinen, joten jo pohjakunnon koiralla sekä emännällä pitää olla kohdillaan. Akan kunto on kyllä hyvä, mutta kestävyyttä voisi tulla. Tämä tarkoittaa sitä, että lenkkeilyn kestoa on lisättävä. Mutta toki väsymykseen vaikutti nyt myös ihana teini uros Troya ja Hempukka, joiden kanssa piti tuunata kaikki vapaa-aika :)) Ja toki mun ja Akan suhdekkin on vielä kehittymssä tottiksessa, jota pitää vaan leikkien myötä hioa. Koska ei belgillä voi olla väsy, kun se tekee tottista! Tottis pitä olla kivaa vaikka kesken unien. Tähän siis tähdätään ja tämän eteen töitä (treeniä) tehdään, että tottiskin alkaa sujumaan väsyneenäkin. Mutta Akka on vielä nuori, joten aikaahan meillä on! Nämä asiat nyt vain tuli leirillä mieleen ja herätti keskustelua ja mietteitä mulle.

Tällaiset leirit on kyllä erittäin opettavaisia ja antoisia. Meidän leirin motto oli, että niin paljon saa ottaa, kunhan ei treenaus jää. Täytyy sanoa, että vaikka nuo yhdet hurjat rillutteli aamu viiteen saakka, niin ei treenaus jäänyt!

Oli kivaa ja kivoja ihmisiä ympärillä :) Kiitos ja halaus kaikille! Oootte te vaan niin ihania!!!!