Aluksi piti mennä tottistelemaan Niihaman kentälle, mutta sinne mentyämme oli suojelu porukka valloittanut kentän. Piru vie!!! Nimittäin oikeasti huomenna on kenttä varattu suojelulle ja tänään oikeasti on tottis vuoro! Mutta kai nyt ipo-tyypit saa järjestää kenttävuorotkin itselleen suotuisiksi! Noh, me ei sitten kentälle menty ollenkaan. Mentiin suoraa mastolle esineruutuun. Eerika oli siis mun mukana ja hyvänä apuna taas jälleen :)

Esineruutuiluun saatiin kulutettua aikaa reilu tunti! Nimittäin ei mennyt ihan ongelmitta tämä. Tallottiin Eerikan kanssa n. 10mx50m alue. Vein esineen yhdessä Akan kanssa. Lähetin Akan. Jotakin se siellä touhaili ja touhaili. Kävi siellä sun täällä. Tuli takaisin tyhjin suin. Meni takaisin ja juoksenteli alueella. Menin lähemmäs esinettä. Hoin Akalle, että missä se esine nyt oikein on jne... No ei näyttänyt tajuavan, joten otin Akan kiinni ja lähdettiin uudelleen katsomaan missä esine on. Mutta esine ei ollutkaan enää siellä minne olin sen heittänyt. Eli Akka oli kyllä esineellä käynyt ja suuhun ottanut, mutta esine oli tippunut suusta. Noh sitten pästin taas Akan irti ja sanoin, että esine. Nyt sitä sitten etittiin yhdessä Akan kanssa :) Mutta onneksi Akka sen löysi :) tästä kehut ja melkoiset leikit Akan kanssa.
Sama juttu uudelleen, mutta nyt ei Akka edes irronnut.... Haisteli vaan maata :( tämä mättää, tämä mättää, mättää, mättää, mättää!!! Noh, en periksi antanut vaan esine etsittiin, Akka sen löysi toi minulle ja leikittiin. Mutta siis ihan törkeää säätöä! Epävarmuutta jne... Sitten siinä pidettiin pikku tauko ja minä mietin ankarasti, että mitä tekis ja kuinka.
Noh, päätin, että tallataan uusi alue :) Jätetään vanha alue pois ja uusi kehiin. Täytyy sanoa, että nyt on sitten muisti katko! En yhtän muista että miten meni ja miten tehtiin. Mutta muistan sitten sen, että päätettiin, että Eerika hetsaa Akkaa lelulla ja vie lelua piiloon. Minä pidin Akkaa ja Eerika hetsasi lelulla juosten syvälle metsään. Näytti vielä ja sitten heitti. Tuli pois ja lähetin Akan. Nyt Akka meni innoissaan esinettä hakemaan. Otti suuhun ja yhtä innoissaan toi mulle. Leikittiin kovasti. Tehtiin vielä toiseen kertaan ja taas meni hyvin. Tähän sitten jätettiin.
Mutta kyllä tämä esineruutu aiheuttaa nyt kyllä niin paljon edelleen harmaita hiuksia, että ei muuta voi visertää! Oikein päähän ottaa!!!!! Taas pitä fundeerata, että mitä tämän kanssa tekis.....

Sitten tottikseen. Kun olimme Prismaan menossa, niin ajattelin, että vetäsen siinä parkkiksella reenit.
Kangasalan Prisma sijaitsee vilkkaan tien vieressä ja siinä sivussa menee semmonen hiekkatie, jossa kulkee lenkkeilijät, pyöräilijät, koiran kusettajat jne... Eli todella häiriöinen paikka! Mutta minähän en häiriöitä pekä :) Olen treenaillut hihnan kanssa, mutta nykyään pidän Akkaa melkosesti irralla, koska sen verta on kärsivällisyyttä likkaan tullu, ettei tarvi hihnassa enää pitää.
Noh, otettiin seuruuta, joka oli hyvää. Nyt kyllä hieman edisti, mutta näin päin mielummin kuin että jätättää, koska into oli piukassa! Sain kuitenkin paikan kohdilleen ja seuruu onnistui ihan ok. Sitten maahanmenoja, jotka myöskin oikein hyvin. Oli jopa pari nopeampaa suoritusta!!! Sitten seisomista, joka nyt epävarmaa, kun ei liikettä olla tehty, mutta onnistui kuitenkin. Palkkana käytin kanaa ja palloja.
Sitten otin luoksetulon Eerikan avustuksella. Akka tuli hienosti luokse, palkkasin ja vapautin JOLLOIN SE TAPAHTUI! Akka rynnisti hiekkatielle otti nokkaansa jonkun hajun ja lähti niin kuin annikki tähti!!!! Karjumiset kaikui vain kuuroille korville. Mä hyvä etten ruvennut itkemän samoin kuin Eerikakin kun kuviteltiin, että nyt Akka jää auton alle, kun juoksee täysillä vaaralliseen ja vilkaaseen risteykseen!! Noh tuli se Akka sitten sieltä yhtä lujaa myös takaisin luokse ja voi kuinka onnellisia me olimmekaan! Eerika oli niin hyvillään. Halaili ja pussaili Akkaa. Noh olinhan minäkin helpottunut! Hetken piti puhaltaa, mutta sitten kasasin itseni ja sanoin, että tähän en jätä! Vaan sama uudestaan.
Eerika tuumasi, että äiti olet hullu! Mutta ajattelin, että jos tähän nyt jätän niin Akka pian kuvittelee, etä tommonen on sallittua, kun homma on ohi. Mutta ei KOSKAAN, EI KOSKAAN edes vapautuksen jälkeen lähdetä huitelemaan tuolla tavala!!!! Saamarin piski!
Noh sama uudelleen eli luoksetulo. Eerika avusti ja Akka tuli hyvin luokse ja vapautin taas. Eerikalla oli pallo jonka kanssa sai mennä leikkimään. Sitten vielä paikalla makuu parkkiksella. Laitoin Akan melko keskeiselle paikalle makaamaan. Itse liikuin melko paljon. Välillä oli Akan takana, välillä sivussa ja edessä, touhasin myös auton luona. Laitoin palkka kanakipon vaarallisen häiriöisen polun viereen. Akka makasi paikallaan reilut 2min (Eerika otti aikaa) todella hyvin! Menin Aksun luo ja vapautin kipolle, jonne juoksin itse sitten myös. Tämän jälkeen autoon ja kaupaan!
Olihan melkoiset reenaukset tänään. Täytyy sanoa, että kyllä sydän löi :)
Mutta on sekin kuitenkin kiva huomata, että kun Akka tekee hommia niin ei silloin häiriöt häiritse, mutta kun on vapaana, niin tarkkana saa olla. Eli hallinta ei ole meillä vielä hanskassa. Hallintaa täyty harjoitella ja harjoitella, niin emmeköhän jossakin vaiheessa tässäkin kykene toisiimme luottamaan.
Nyt vaan pitää pitää Akkaa enempi irrallaan myös erilaisissa paikoissa, niin eiköhän se ala sujumaan, toivottavasti. Toki tämmöisä näin vaarallisia paikkoja voisi välttää, ettei todella tapahtu mitään ikävää onnettomuutta. Mutta muuten tämä paikka on tosi hyvä treenaukseen ihan tuon häiriön vuoksi. Kunhan vaan koira on hallinnassa ;)
Eiköhän tämä tästä!

Öitä!