Nyt päätin, että asenne muuttuu!!!
En enää mollaa iteseäni tai koiraa. Vaikka me ei olla täydellisiä eikä parhaita, mutta jumaliste ollaan me hyviä ja hyviksi ollaan tulossa! Eli meillä on oikeus treenata ja olla hyviä siinä missä ne muutkin.
Akka on ihana ja kiva ja hyvä, joten mun on aika nyt ruveta olemaan itsekki kiva ja hyvä. Vain hyvällä asenteella meillä on mahdollisuus.

Kentälle päästyäni tehtiin pieni suunnitelma yhdessä, että aluksi vain minä ja Akka kentällä. Näin saadaan se fiilis päälle eikä ole häiriötä.
Ekassa sessiossa siis otin pätkiä seuraamisia, maahan menoja, istumisia eteen tuloja. Todella pieniä pätkiä. Leikissä oli se päätarkoitus, eikä siinäkään väkisin vaan niin, että tuntui hyvälle. Kun oli hyvä meininki niin lopetin leikin ja autoon. Tässä huomasin sen kuinka nopeasti Akka mua lukeekaan, kun vasta ajattelin asiaa, niin Akka jo lähti autoon. Ei mun ei todella tavi tehdä mitään, kun koira jo tietää mitä tehdä. Tässä siis hyvä todistus siitä kuinka hyvin koira lukee ja kuinka täysillä tilanteessa pitää olla loppuun saakka ilman muita ajatuksia ja mietteitä! Hienosti meni :) Kommentoi tässä nyt sitä fiilistä enkä niinkään tekniikkaa.
Meidän tavoite on nyt saada se fiilis ja ilme päälle ja että me tehdään Akan kanssa yhdessä, välittämättä muista.

Toisessa sessiossa Piia otti Uldan mukaan kentälle ja siellä ne tekikin oikein vauhdikkaita juttuja. Tekivät vauhtinoutoja ja piti iloista meteliä. Häiriötä siis oli. Akka bongasikin heti porotuksen ja ajatteli, että vitsit noilla on tuolla kivaa. Ja arvata saattaa... Mä jäin kakoseksi. Akka paineli parivaljakon tykö. Parivaljakon touhut loppui heti, eivätkä noteerannut Akkaa mitenkään. Kun Akka ei palkittunut heistä, niin pätti tulla mun tykö takaisin ja kehuin kovasti ja voi kuinka kivaa meillä sitten olikaan. Tehtiin jotakin pikku juttuja ja leikittiin ja leikittiin ja mun knto loppui, huh!
Välissä Piia kävi jutskaamassa meille ja kehoitti tekemän kirjallisen suunnitelman seuraaviin treeneihin. Näin säästytään siltä, että joutuu miettiä, että mitähän seuraavaksi ja miten palkata ja koska loppuu jne... Näin vältytään niiltä "jäätymisiltä" ja myöskään ei kunto lopu kesken ;) Tarkoitus on se, että touhu on alusta loppuun saakka mukaansa tempaavaa, sujuvaa ja jouhevaa. Tuntuu hyvälle. Sitten loppuun yksi istuminen josta palkaksi leikki ja vauhdilla kilpaa autoon, jonka Heli taas hävis.
Myös pohdittiin sitä, että Akka kun on niin kiltti ja kuuliainen, ettei minun tarvitse juurikaan Akkaa moittia tai muuttua ilkeäksi, että Akalle riittää se, että muut ympärilä muuttuu passiiviseksi eikä huomioi Akkaa mitenkän ja minä olen ainut kiva kentällä, jonka kanssa kannattaa puuhastaa.

Sitten tuli Jorma kentälle ja mun asennevamma taas alkoi orastaa... En mä osaa, ei me osata en tee paikka makuuta, mitä olin ajatellut, ku ei me osata ei se pysy jne. jne.. jne... Eli on toi kamala toi mun pää! No ku sen tiedostin, niin sain moisen ajatuksen pois päastäni ja päätin tarmokkaasti, että paikkamakuu tehdän ja se onnistuu tai ei onnistu, mutta kokeillaan ja tehdään parhaamme. Suunniteltiin paikkamakuu todella tarkasti.
Vietiin Akan kanssa yhdessä jauhleiharuokapalkka ja siihen se jäi. Sitten vein Akan ruoan eteen muutaman kymmen metrin päähän maahan. Hienosti jäi maahan. Oli tarkkaavainen ja katseli minua. Minä kiertelin ja kaartelin, kävin Akan takana noin 5 metrin päässä. Hyvin pysyi. Perusasennosta vapautin ja yhdessä juostiin ruokakupille. Seuraavalla kerralla vapautan, kun itse olen eri paikassa. Pitää myös todella seurata Akan ilmettä, että vapautan juuri sellaisisessa kohdassa, kun haaveilee ruoasta, näin saan tähänkin liikkeeseen sen ilmeen.
Sitten vielä pikkuleikillä Ihkalin lelulla autoon.
Hyvin meni! Jormalta komenntina se, että saan ruveta tekemän pidempiä pätkiä. Nyt tein noin 2 min pätkän. Jos lisäisi vaikka aikaa minuutilla, niin sekin varmasti jo olisi kova sana. Pikuhiljaa siis tässäkin! Ennemmin lisään häiriötä kuin sitä aikaa. Mutta näitäkin vaihdellen, niin paikamakuu treenitkin pysyy mielenkiintoisina.

Nämä treenit oli siis puhtaasti vain mun asenteen muutosta ja höntsäilyä Akan kanssa. Sitä, että minä opin omaa koiraani tulkitsemaan hyvällä, enkä aina vain huonolla.
Mutta eihän oomaakaan päivässä rakennettu ;) joten en ajatellutkaan, että heti olisi toinen ääni kellossa. Pikkuhiljaa... Muuta luulen, että suunta on oikea :)
Ensi maanantaikasi sitten pitääkin tehdä kirjallinen suunnitelma!