Taves järjesti metsäjälkikurssin lauantaina, jossa saatiin Akan kanssa olla harjoitus koirakkona.
Kouluttajana oli Anne Kilpi SM 07.

Tykkäsin Annen tavasta opettaa koiraa, joka oli erittäin koiralähtöinen ja luonnollinen tapa koiralle.
Treenien sisältö aina sitä mukaan mikä on tavoite, esim jos on tavoitteena pk alo luokka, niin silloin jälkeä vanhennetaan sitten se aika, mutta olosuhteita vaihdellaan. Toisaalta aika loogista, jos tosiaan koira oppii bongaamaan sen oikean jäljen juuri tuon vanhentamiskokemuksen myötä.
Myös treeenikertoja Anne tähdensi. Ei treenejä useasti. 1-2 kertaa viikossa, jos silloinkaan. Useasti ei pidä treenata, ettei koiran motivaatio kärsi. Eli hyvin sopii kiireiselle kotiäidille, joka tekee jo vähän muutakin ;)
Myöskään paikalle ei kannata jäädä junnaamaan vaan aina kokeila ottaa uusi asia treenattavaksi, kun siltä tuntuu. Aina voi palata.

Ohjaajan rooli mahdollisimman ilmeetön, eleetön eikä pidä ohjata koiraa, vaan antaa koiran selvittää ja ratkaista itse ongelmat ja kysymykset. Tiimityötä kyllä, joten ohjaajan on hyvä olla hereillä ja pitää napakka tuntuma koiraan, että tietä mitä ollaan tekemässä milloinkin. Jäljelle voi myös välillä viljellä esim namipurkkeja, leluja yms motivaatiota kohottavaa. Esine ilmaisu on jokaiselle koirakolle vapaa. Mikä nyt kenellekkin sopii. Toinen menee maate toinen tuo jne... Kepit kannattaa tehdä jo esim lenkeillä mielenkiintoiseksi tai ihan kotipihassa. Parhaimmat hajutulokset tulee, kun keppejä pitää likapyykkikorissa :-) Mutta tätä tarvii harrastaa vasta sitten, kun sen aika on.

Aaahh!! Täytyy sanoa, että oli niin kiva kurssi ja kiva uusi juttu meille, että taisi meihin purasta metsäjälkikärpänen aiksa kovaa, koska nyt on jo into jäljelle kova.

Jäljestettiin kaksi kertaa Akakn kanssa. Jälkeä ei vanhennettu ollenkaan vielä. Tein n. 50m pitkän jäljen ja jokaiselle askeleelle laitoin namin. Loppuun laitoin jauhelihaa. Akka jäljesti oikein motivoituneesti ja hienosti :) Olin ihan yllättynyt postiivisesti, kun muurahaistekaan ei tahtia haitannut. Lopuun päästiin ja kehut sai Akka. Akan motivaatio ei siihen loppunut vaan jatkoi jäljestystä autolle saakka, kun bongasi minun lähtöjäljet.
Anne mainitsi minun herkästä ohjaamisestani. Eli mun pitää olla vain hiljaa eikä puuttua Akan työskentelyyn mitenkän. Kyllä Akka osaa hoitaa homman ilman mun opastuksia.

Toisella kerralla sama mitta. Pari kertaa Akan nokka nousi, mutta kun vain pysähdyin niin jäljestys jatkui. Ei mitään ihmeellistä siis.

Nyt pitä vaan tehdä metsäjälki tutuksi, joten eiköhän me metsään mennä, mutta ei vielä. Johan me jo jäljestettiin ;)

Minä opin kurssilla myös janatyöskentelyn. Jana on ollut minulle pikkuisen kumma asia, jota en siis millään ole meinannut tajuta. Nyt näin mitä se tarkoitti. Ai tyhmäkö??? Mutta olethan sinäkin sen joskus joutunut selville ottamaan ;) ?