Lenkille lähtiessä, otin mukaani melkoisen lelu arsenaalin.
Mun olalla roikkuin henkka maukasta ostettu karva huivi (nykyän Akan lelu), kun pääsin pihalle, jossa Akka jo oli, niin Akka tuli täysillä tyköni ja nappasi huivin multa :D Oli oikein täpinöissää ja tsäpäkällä pällä. No panin huivin selän taakse piiloon ja otin noutokapulan esiin. Akka tiesi heti, että mikä on homman nimi. Oikein jo odotti, että heitän kapulan. Heitin ja päästin Aksun hakemaan ja hakikin todella mahtavasti ja toikin yhtä mahtavasti ja palkaksi leikkiä karvahuivilla! Toisen kerta sama juttu ja yhtä hienosti meni! Tähän lopetettiin tämä, vaikka Akka osoitti kapulaa kohtaa erityistä mielenkiintoa. Mahtavaa!

Sitten lenkkeiltiin kamalassa tihkussa ja kurakelissä, yöks! Lenkkeltyä tovin menimme tenniskentälle touhuilemaan.
Noh, en vaatinut juuri mitään muuta kuin hyvän kontaktin oton ja suurinpiirtein oikean paikan. Päasia oli leikissä ja riekkumisessa. Voi vitsit millä powerilla se Akka leikkii!!! Miksi kotona???? Miksi ei muualla??? Blääh... No kun tämä kerta toimii kotona näin hyvin, niin pakkohan tämän on jossakn vaiheessa toimittava muallakin!!! Perkules!

Kotipihassa kokeiltiin puunkiertoa, jonka Akka on oppinut. Kivaa :) Toki pitää osoittaa kädellä kohti puuta ja sanoa, että kierrä, niin johan se Akka kiertää :)
Sitten otettiin kosketusalustalla naksuja. Tämänkin Akka on oppinut tai siis olemme nyt siinä vaiheessa, että Akka katsoo alustaa, josta naksutan ja annan palkan. Jaahas... Koskahan lähden vaatimaan enemmän? No en ihan vielä...

Mutta tosiaan mietin, että miksi kaikki tämä ja nämä onnistuu kotona???

Mietin, että onkohan Akalle tulossa juoksu, mutta vielä ei ainakaan ole selviä merkkejä asiasta... Toivoisin, että juoksut alkaisi vasta reilusti marraskuun puolella. Paras olisi jos alkaisi vasta joulukuussa. Toivossa on hyvä elää..... Ja sitten pitää sumplia sen mukaan, mitä tuleman pitää.

Niin tänään vielä pikku kapulalla, kapulan pitoa ja luovutusta.