Taas jälleen treenit epäonnistui...
Marjon mielestä olen täydellisyyden tavoittelija ja liian pikkutarkka, minkä vuoksi mulle tulee stressiäkin kovaa. No jos meidän treeniryhmässä minä olen se pilkun viilaaja ja tekniikkahirmu ja Marjo on taas se joka huolehtii mielentilan sekä koiran ja ohjaajan. Huolehtii, että vire on kaikilla oikea, eikä liikoja vaadita! Eli silloin taidetaan olla aikas hyvä kokonaispaketti.
Minä katson paikat, asennot, palkkaamisen paikan ym hienosäädön ja Marjo katsoo sen temperamentin ja tämän nostamisen. Minä, kun sitä en osaa. Ja, kun Akan fiilis nousee todella herkästi, kun vain kunnolla kehun, mutta se myös laskee äärimmäisen herkästi, kun mun suupieletkin ;)

Me siis treenattiin taas muksujen kanssa.Tänään muksut oli vähä hektisiä ja aiheutti myös oman variaationsa treenailuun ;)

1.
Seuraamista naksutellen, joka nyt niin huonoa, että ihan pahaa teki. Akka laamaili, kiemurteli, nosteli jalkojaan ja oli todellakin ahdistuneen näköinen. Lopetin touhun kokonaan ja otin tennispalloleikin esiin, joka ei kiinnostanut juurkaan. Tyttöjä kyllä kiinnosti, jotka sitten tuli kentälle juoksemaan mukaan :) Akka juoksenteli sitten siinä muuten vain ja tuli kyllä kontaktia tarjoilemaan välillä. Oli niin surkeaa.
Pika palaveri Marjon kanssa aiheesta. Syy: Lossakkoinen nurmukenttä :( Akkaa ahdistaa todella lossakko kenttä ja väistelee märkyyttä! Blääh!!! No sitten kokeiltiin siirtyä hiekalle ja hups, heti parani. Eli syy löydettiin. Akkaa ahdistaa märkä ja lossakkoinen nurmikenttä! Akka autoon toviksi, kun tytöt vauhdissa.
Akka autosta ja tein nyt seuruuta hiekalla, joka parempaa, mutta ei tyydyttänyt minua. Ei tuntunut nyt hyvälle! Ja aloin nupista seuruun yhtydessä, jonka vuoksi koirankin viere edelleen laski. En siis osaa yhtään ohjata koiraa. Eli jos koira meinaa olla laamailu päällä, niin silloin on itse ryhdistyttävä, nopeampaa liikettä, jyrkemmät kännökset, jotka tulee yhtäkkiä ja yks kaks taputukset koiran kylkeen, kun tekee hyvin josta siis myös kehut kaupaksi.
Näin siis mä en tehnyt, vaan jupisin ja menin mukaan koiran mielentilaan. Mä meen liikaa koiran mukaan, vaikka mun pitäis osata ohjata myös tätä mielentilaa! Mutta sain lopetettua hyvän kohtaan, josta palkaksi jauhelihaa.
Sitten vauhtiluoksetulot. Marjo piti hiekalla Akasta kiinni ja hetsasi, minä juoksin märälle nurmikentälle. Akka tuli luokseni lujaa, mutta teki kiertoliikkeen, jonkun lätäkön kohdassa. Sitten jauhelihaa ja juostiin yhdessä Marjolle, josta Marjo taas piti kiinni ja hetsasi. Nyt Akka tuli täysin suoraa, ilman kiemuraa! Hyvin! Ja tästä autoon.

2.
Seuraamista paskalla asenteella, joten ei tullut mitään. Otin eteen tulemista. Tämä niin lyhyt pätkä ja surkea, että ihan turha oli tehdä ees. Olisi pitänyt jättää tohon ekaan. On tää niin syvältä välillä!!!

Marjo ehdotti, että aloittaisin Akalle eteen lähetyksen. Akka kun tykkää juosta, niin voisi saada tästä itselleen sitä viettiä ;) Marjo, kun tosiaan ajattelee tätä puolta. Hyvä pointti. Kokeillaan! Jos Akka syttyy tästä liikkeestä, niin eteen lähetykset voisi jättää sitten aina vipaksi.

Nyt siis kotitreeneissä muutamia uusia asioita, joita sitten tullaan myöhemmin ottamaan mukaan kentälle.
- Eteen lähetys (alkaa tänä iltana)
- Kosketusalusta (joka hyvällä mallilla, koskettaa tassulla lätkää)
- Puun kierto (kiertää, käskystä, nyt vaan vauhtia lisää)
- Sivulla pyöriminen taaksepäin, niin että takapää liikkuu (ihan alussa)
Näitä harjoittelemme siis kotioloissa. Juoksujen jälkeen otan vasta mukaan kentälle, jos kaikki sujuu hyvin.

Nyt juoksujen aikana kentällä yritän vain ylläpitää jo opittuja asioita ja saada asioista kivaa. Lelut ei sytytä yhtään. Mä luulen, että tää mielentila saattaa johtua myös osaltaan juoksuita, joten siksikään, en halua luoda huonoja viboja Akalle treeneissä. Treenataan, mutta iisisti ja maltillisesti. 

Hallinta on hallinnassa ;) Akka ei yritä ryntäillä mun tyköä minnekkään kauemmas, vaan pysyy mun läheisyydessä, joten juoksujen jälkeen otetaan myös häiriöt taas mukaan. Tällä häiriöllä tarkoitan toisia koiria. Muu häiriö kun ei häiritte.