Mutta mitä ja minkälaista yritystä????

Siis oltiin tänään Marjon kanssa Niihamassa. Meillä molemmilla oli kaksi muksua mukana eli yht 4 muksua. Siiri ja Sandra saman ikäisiä eli 2v ja meitin junnut Marjon vauva 1kk ja Senni 5kk, joten vaunuja 2 kappaletta, joissa vauvat nukkui. Marjon koira on sakasanpaimenkoira narttu pian 10kk vanha eli pentu! Ja ihan ääripä Akalle. Ei meidän koirat näistä ota häiriötä :)

No itse treeniin... Olin suunnitellut kolme eri sessiota.

1. Naksuttelua seuruusta ja paikasta, namia palkaksi ja lelulla leikkiä, lelun ryöstö ja tarkoitus, että Akka tulee tykö hakeutuu oikeaan paikkaan ottaa kontaktin josta palkaksi leikkiä lelulla.
- Otin Akan autosta heti irti. Hienosti haki kontaktin minuun josta sai kehua ja namia. Kävi nuuskasemassa Marjon, mutta saman tien tuli tyköni, josta välittömästi pääsin naksaisemaan ja palkka. Märkä ja lossakkoinen kenttä häiritsi edelleen Akkaa, mutta en antanut juurikaan vaikuttaa asiaan. Akkaa kentän kunto kyllä hiritsi, mutta kokemusta, kokemusta...
Teimme seuruuta naksulla, josta Akka selvästi tykkää. Palaksi siis namia. Sitten loppuun lelulla ja lelun ryöstöä, josta Akka hakeutuu oikeaan paikkaan, josta välittömästi lelu palkaksi ja leikkiä. Hienosti syttyi leikkiin :) Sitten autoon.
Sain tehdä töitä itse, niin että hengästyin. On monta asiaa, jota pitää yrittää pitää hanskassa... Ja mikä kunto mulla onkaan, huh, huh, huh!
Eka sessio meni siis ihan ok. Mutta sanotaan niin, että kyllä se Akka pikku sievistelijä on. Vielä puuttuu se jyty siitä jutusta!!! Mutta kuulemma tekniikka oikea, tykkää naksusta, kontakti hyvä, paikka oikea, mutta... SE puuttuu! Joopa, joo. Tehtävää siis todellakin on. Pitkäkestoista en tästä tehnyt todellakaan. Nenä ei viilänyt maata kertaakaan!

2. Vauhtiluoksetuloja niin, että Marjo pitää Akasta kiinni ja yrittää hetsata Akkaa mulla. Akka ei lähde ryntäilemään mun luokse vaan seisoo niin kauan, kunnes kuulee mun kskyn. Eli tämä ei nyt ainakaan nostata kaivattua viettiä asiaan eli muhun ja mun kanssa leikkimiseen. Otettiin muutama kerta näitä. Tulee kyllä lujaa mun tykö ja leikkii hienosti, mutta se into ja yritys päästä väkisin mun luokse puuttuu. Tämä on siis se meidän jutun juju mihin haetaan lääkettä!
Patukka vaihtui nahkalärppään joka osoittautui erittäin kivaksi leluksi.
Leikkimisen jälkeen autoon.

3. Piti ottaa paikkamakuu, mutta päätin evätä koko homman. Paikkamakuu ei ole nyt se ongelma vaan se vauhti ja mun kanssa tekemisen riemu. Ajattelin, että paikkamakuu ei sitä nyt tue, joten vaihdoin asian leikkimiseen. Ajattelin kyllä jo, että onkohan liikaa Akalle, mutta kokeilin. Pakkohan se on kokeilla että tietää!! No nyt tosiaan teidetään. Akka kyllä leikki joka hyvä asia, mutta leikistä puuttui nyt tosiaankin se poweri. Minulla oli leikissä sekä patukka että lärppä. Nyt Akka ei edes reagoinut enää patukkaan vaan keskittyi ainoastaan lärppään ja siihenkin hieman väsyneesti. Tämä sessio siis paskin kaikista.

Summasummaarum:
Päätettiin Marjon kanssa ruveta käymään aina torstaisin treenaamassa. Sandra ja Siiri tuli hyvin toimeen ja vauvat nukkui. Kolme sessiota oli kummallekki koiralle liikaa. Aika kävi myös pitkäksi vauvoille, jotka heräilivät vaunuissa ja rupesivat parkumaan ja Siiri ja Sandrakin rupesi kinaamaan.
Eli uusi treeni ajankohta on selvillä, joka on hienoa :) Kivaa on myös se, että on treeni kaveri.
Koiran treenaus ja oma oppiminen onkin sitten jo toinen asia.
Kakkos sessio pistää mietityttämään.... Mitenköhän tähän löydän eväät?? Luulen, että kun tuohon jotakin eväitä löydän, niin asia selkiintyy.