Ennen lenkille lähtöä otettiin vauhtinoutoa, hyvin. Otin ehkä liian monta, koska fiilis laski hieman :( ei kuitenkaan hälyttävästi. Pitää vain malttaa ja ottaa vain muutaman kerran.
Sitten lenkille...

Akka oli jo niin täpinlissään päästä Kipiä katosmaan, että ei nahoissaan meinannut pysyä ja voitte vaan kuvitella millaista on kulkea hihnassa sellaisen koiran kanssa joka ei enää kuule eikä näe mitään muuta kuin SEN..... Olin julma Heli ja päästi Aksun vapaaksi vasta sitten, kun muut jo sai kirmata. Se oli vasta liikaa. Noh, pitä yrittää ymärtää vielä pientä... En kuitenkaan voi vaatia toiselta liikojakaan.
Akka meinasi välillä olal vähän kuriton eikä meinannut tulla luokse kutsusta. Tällaisia tuli sellaisissa tilanteissa, kun oli vapaana ja vastaan tuli toinen koira. Noh, eipä meillä tällaisia tilanteita juuri vastaan täällä kotosalla tule, joten sinänsä hyvin. Kiva lenkki oli jälleen.

Kotiin tultua tein hieman tottista. Seuraamista ja oikealle käännöksiä, vasemmalle ympyrää ja kiemurtelukävelyä. Ihan hyvin pysyy kontakti ja paikka, mutta väljäntyy juuri käännöksissä. Tarvii myös kiinnittää huomiota omaan liikkeeseen.
Maahanmenoja, seisomisia ja istumista. Tottistelut loppui, kun meille tuotiin uusi telkkari.
Oi, miten ihana oli kuulla tuojilta tämmöinen lause: "Ompas sulla tottelevainen ja innokas koira". Tähän tarvi todeta vain, että KYLLÄ :)
Eikä ne ees tiennyt, että juuri oltin tultu pitkältä vauhti lenkiltä!
Sisällä vielä aloitin uuden oppimisasian. Eli sivulla istu - maahan. Ihan ok ensi kerraksi.