Mentiin aluksi Niihamaan ottamaan vähä tottista. Ja siis todella vähä!!!
On jotenki tosi tympeää nyt käydä tuolla kentällä, ku se on ihan lossakkoinen ja kamala!! Hyi, hyi. Ja toiseksi näin sunnuntaisin siellä tosiaan treenaa kaksi seuraa, joten kenttä on ihan tupaten täynnä populaa. 
Aluksi otin kättelyt niin, että Marika tuli meitä kättelemään. Akka pysyi hienosti sivulla istuen, kun sai namia samalla. Aksulle ku on tehnyt tiukkaa pysytellä paikalla, ku tulee kiva ihminen vastaan :) Noh nyt peppu pysyi. Otettiin tämä kahteen kertaan ja hyvin. Sitten naksuttelin kontaktista. Hienosti Akka pysi mun tykönä. Ei tarvinut hihnaa ollenkaan. Akkaa kiinnosti vain minä eikä muut. Kauhistus oli vain tuo märkä alusta. Mutta saas nähdä, tottuuko tuo koskaan märkään alustaan. Sen näyttää vain aika. Nyt kuitenkin päätin, etten tuonne Niihamaan mene kuin vasta sitten, kun kenttä on kuiva. Ihan turha lähteä ahdistamaan koiraa paskalle kentälle!

Sitten hakuilemaan...
Akka oli outo heti, kun hain Akkaa autosta. Ei ollenkaan oma itsensä ja minäpä sitten sitä rupesin miettimään, että mikä sillä on. Onko jotakin kipuja vai väsy vai mitä... Ei ollenkaan samalla innolla kuin aikaisempina kertoina. Mun pasmat meni tästä vähän sekaisin. En osannut vaihtaa levyä toiseen ja mieli taas myllersi. 
Akalle otettiin 6 maalimiestä. Ykkönen valmiina, meni suoraa ja hienosti mm luokse ei piitannut hämypiilosta. Kakkosella oli hämypiilo, jonka hienosti tarkisti ja jatkoi matkaansa. Ei kuitenkaan mennyt mm luokse vaan kaarsi jonnekki toisaalle ja tuli takaisin mun työ, pysähtyi katsoi mua hetken. En sanonut mitään ja siitä sitten vaan jatkoi matkaansa ja meni mm luokse. Akalla oli hirmuinen vauhti kyllä päällä, mutta oli se erikoisen outo kyllä. Pysähtyili ja kyseli herkästi. Noh, olin ehkä mäki vähä kysymysmerkkiä tänään ja luulen, että kun itse olin epävarma niin se heijastui Akkaan. Hallintakin oli ihan ala-arvoista ja tästä johtuen lähetyksetkin vähä outoja.
Kolmoselle tuli vahingossa tyhjä, joka meni kivasti. Sitten löytyi jo kolmas maalimies.
Nelos maalimiehen luo Akka meni vauhdilla. Luultiin, että Akka ei löytänyt ja olin taas vähä hölmistynyt itse, kun Akka jo taas tuli tyköni keskelle. Me tosiaan luultiin, ettei Akka ollut löytänyt ja kun juuri oli lähettämässä Akkaa uudelleen, niin näin MArikan liikkuvan metsässä. Joten tästä päätelin, että Akka on löytänyt. Pakko oli kysyä Marikalta kuitenkin ja KYLLÄ oli Akka löytänyt Marikan. No onneksi en kerennyt lähettää uudelleen. Sitten lähetys vitoselle suoraa taas. Akka lähti, mutta stoppas melki samantein, joku haju oli tarttunut nokkaan, johon se jumitti ja meinas lähteä seuraamaankin, mutta tuli kuitenkin tykö ja lähetin uudelleen ja sitten uppos ja löysi. Otettiin sitten vielä kutonen hajun hakuna. Kävin hakees hajun ja lähetin ja menikin suoraa tykö. Vipa piilokin meni omalta kohdalta vähä pasmat sekaisin, kun ei ollut normaaleja tradioita vipalla piilolla. Keskellä Aksu sai taas ruokansa.

Nyt kun olen pohtinut tätä hakutreeniä niin siinä ei mennyt oikeastaan mikään vikaan muutakuin minä itse. Mä jotenkin häkellyin, ku Akka osoitti jotenkin erikoista rauhallisuutta. Mutta Akka meni kuitenkin vauhdilla maalimiesten luokse ja yhtä lujaa tuli myös mun luokse tai keskelle. Vauhtia siis piisasi. Mä rupesin hermoilemaan, kun luulin, että on joku vikana ja kun mä hermoilin niin Akka otti mun hermoilusta sitten vaan ylimääräistä painetta, joka näkyi lähetyksissä. Noh, tällaisia outoja päiviä saattaa tulla, ku ei oikein pysytä kasassa, mutta oppia ikä kaikki. Seuraavat treenit on mietittävä nyt todella huolellisesti palkkoineen päivineen, ettei tällaista ihme säätöä enää tule.