Leluja oli ja leluilla leikittiin. Jokseenkin Akka välillä innostuukin leikkimään joka on hieno asia, mutta palkkana Akka ei lelusta tykkää.
Tämä näkyi luoksetulossa.
Luoksetulo heikkeni heikkenemistään, kun lelu oli palkkana. Marjo yritti hetsata ja Akka tulikin mun luokse, mutta juoksi salamana Marjolle. Mä ihmettelin, että mitä kummaa ja ajattelin, että Akka on viestillä.
Mutta sitten Akka ei enää mun luokse tullutkaan vaan jäi Marjolle tapittamaan. Marjo huikkas, että ei se Akka millään viestillä ole, vaan on haistanut makkaran hajun Marjon taskusta ja nyt kovasti haluaa makkaraa :) Voi sitä Aksua!
Sitten oli pakko ottaa makkara pussi käteen ja kappas, niin se Aksun luoksetulo jälleen pelitti. Aksu lähti varastaen Marjolta, jota ei ole koskaan tapahtunut!!!

Taas siis pitää miettiä mitä ja miten tässä tekisi. Mielentila on siis aiheena, mutta miten mä saan sen mielentilan sellaiseksi, että tää juttu alkaa vörkkimään????

Eteentuloissa mulla on ollut lelu ja nyt tosissani mietin, että vaihdanko tämänkin ruokaan, koska sillä saan Aksuun varmasti sen vauhdin. Lelulla jässähtää...
Ehkä nyt ei   v i e l ä k ä ä n  ole se aika meillä, että vaihtaisimme palkkauksen leluun. Mutta emme vaan kuitenkaan leikkimistäkään unohda. Nyt vaan pitäisi löytää se tasapaino tämän homman kanssa, että mikään ei tulevaisuudessa pois sulje toista, mutta ei niinkään, että motivaatio kuoleentuu täysin.

On tää kyllä välillä ihan sanonko mistä? 

Eipä tällä kertaa muuta.

ps.
Meidän Eerikan koirakuume on ihan täysissä liekeissään täällä. Kaksi vuotta se on jaksanut omaa koiraa hokea. Saas nähdä mihin tämä päättyy??  ;)