Me lähdettiin Eerikan kanssa lenkkeilemään Aksun kanssa. Tarkoituksena oli vahvistaa lenkillä samalla Eerikan ja Akan suhdetta. Eerika välillä pinkoi piiloon ja Akka meni kyllä aina perään.

Sitten mentiinkin eräälle mopopolulle, joka kaartui rinteeseen. Minä jäin Akan kanssa polun päähän ja Eerika lähti juoksemaan 100m eteenpäin, niin että katosi näkyvistäkin. Eerika ei päästänyt mitään ääntä vaan juoksi ja minä hetsasin, että minne se Eerika nyt oikein juoksee. Eerika juoksi sen 100m rinteen päälle. Lähetin Akan ja sinne se kirmaisi hienosti. Nyt Eerikalla oli myös herkkupalkat ja mulla oli pelkkää koiran nappulaa. Eerika yritti lähettää Akkaa takaisin mun luokse, mutta Akka ei lähtenytkään vaan tapitti Eerikaa. Ei tajunnut lähteä vaan odotti lisää herkkuja. Kuulin, ku Eerika höpötti, että vie, vie, vie jne... Auts, auts, auts, ku otti ohimoon!!! Olin aivan, että apua ja kauhuissani! KOhta Akka sieltä tuli.
Ei meidän pitänyt mitään viestiä mennä, vaan ihan juoksuttaa keskenämme, niin kuitenkin, että ollaan piilossa. No nyt ku tuli tällästä säätöä, niin pakkohan tätä sitte oli jatkaa.... Huikkasin Eerikalle, että etenee hieman eteenpäin ja lähettää Akan rauhassa. No Akka irtosi hienosti Eerikalle. Eikä ongelmia B pisteestä C pisteeseen. Mutta sitten Eerika taas välittömästi oli lähettämässä Akkaa mulle. Mutta jumitti. Lähti sitten taas ja tuli hyvin. Eerika taas eteni ja mä lähetin Eerikalle. Nyt Eerika meni rinteen alas. Eli rata oli todella vaihteleva. Ei tuottanut nytkään mitään ongelmaa vaan meni suoraa Eerikalle. Nyt kun Eerika lähetti, niin Akka lähti pysähtyi katsoi Eerikaa, Eerika oli hiljaa ja Akka jatkoi matkaansa suoraa mun luokse! Jesh, onnistuttiin! Sitten me yhdessä juostiin Eerikan luo.

Jatkettiin lenkkiä ja Akka sai rauhoittua, kun me pohdittiin Eerikan kanssa asiaa.
Ajateltiin, että Akkaa ei todellakaan saa lähettää nopeaa enää. Nyt pitää Akka rauhoittaa ensiksi kummassakin päässä. Ja kun nokka näyttää oikeaa suuntaa ja jo vähä haluaaki lähteä, niin sitten lähetetään. Eli pitää olla melko varma lähetyksen suhteen.

No kohta päätettiin, että kokeillaas uudelleen. Löydettiin hyvä kohta metiköstä. Nyt taas Akka jäi mun kanssa ja Eerika meni 100m mettään. Helppo oli lähettää, kun Akka mielellään lähti. Nyt kun Akka oli päässyt Eerikalle ja saanut makupalat, niin nyt sitten jo karkas mun tykö. Hehee eli ei jumia vaan juoksua. Eerika taas eteni. Lähetin Akan Eerikalle ja hienosti meni suoraa Eerikan luokse. Akka oli jo kovaa tulossa mun tykö, mutta lähti Eerikan käskystä hienosti. Sitten vielä Eerika eteni ja lähetin Eerikalle ja hienosti meni. Ja hienosti Eerika sai lähetettyä Akan mun tyköni ja Akka juoksikin mun luo kovaa. Mun päähän sitten lopetettiin syötellen ja leikkien. Meillä nimittäin oli lenkillä jos mitäkin mukana, joten saatiin palkattua todella hienosti tämä hyvä suoritus!
Lopuksi sitten vielä halusin nähdä miten Eerika oli edennyt. Ja täytyy sanoa, että hienosti Eerika oli mennyt ja tehnyt Akalle haastetta. Mahtavaa! Matkaa tuli n 200 metriä. Ja tavallaan nyt minä olin A piste ja Eerika B.
Seuraavaksi pitää kokeilla se, että miten homma vörkkii, kun minä jään A pisteeseen ja Eerika lähtee Akan kanssa B pisteeseen. Mutta ennen tätä pitää tehdä helppo reeni ja vahvistaa lisää tuota käskyä. Mutta eihän nämä asiat selkeä jos ei selvitä!

Viesti on vaarallinen laji. Siis sen puolesta jos se toinen pää on omasta perheestä. Ja jos kaikkia laji innostaa. Nimittäin vaarana on tosiaan tämä, että sitten vaan viestitään joka välissä. Ja vielä, kun tässä päivätkin on pidentynyt, niin valoakin alkaa riittämään. Ehkä näillä välimatkoilla tämä ei vielä haittaa, mutta kun matkaa tulee edelleen lisää niin varmaan jo pitää hieman alkaa miettimään, että koska juoksuttaa ja kuinka monta kertaa.

Tavoite on nyt se, ettei Akka jumittaisi minnekkään päähän mitenkään. Vaan lähtisi puhtaasti ja tämän eteen tehdään nyt töitä! Vaihdellen etäisyyttä ja maastoa missä juoksutetaan.
Me ollaan kyllä niin onnellisessa asemassa täällä saaressa, kun maastoista meillä ei todellakaan ole pulaa!

Viestittelyyn!