Tänään olin Piian ja Marikan kanssa tottistelemassa Niihamassa.
Tällä kertaa kenttä oli ihan ok.

Mä huomasin tänään treeneissä, että mun treenaamisen alku on kankeeta. Eli mä fundeeraan aina, että missä vireessä se koira on ja apua jos se on nyt huonossa vireessä yms.... Ja sitten ku mä lähden hakemaan koiraa, niin mä kyttäilen sitä ja pohdin että millä päällä se nyt oikein on. Sitten mä rupean säätämään palkkojen kanssa, jolloin Akka on jo hokannut musta, että kipsissä toi on!
Tähän alku jähmeyteen mun tarvii nyt kiinnittää huomiota. Ja yrittää oppia nyt pitämään ne langat käsissäni. Kyllä se koira touhaa, kun mä vaan itse olen itsevarma!

Otin seuraamista oikealle täyskäännöksiä ja pysähdys. Ihan ok kuulemma meni, mutta mä vaan edelleen meinasin säätää, nyt kropallani. Ja turhat askeleet pois.
Hypyssä säädettiin palkkaamisen tapaa. Kokeiltiin erilaisia tapoja ja huomattiin, että purkin ku jättää kauas, niin se toimii samoin kuin kosketusalusta. Kun Akka on purkilla, mä heitän namin Akalle. Toisella kerralla Akka jo kääntyikin minua kohden saadakseen namin. Tätä pitää nyt kokeilla ja katsoa, jos auttaisi. Sitten autoon huilille.
Toisessa sessiossa otettiin jääviä. Seisomiset ok. Maahanmenot nopeutui, kun Marika naksutteli.
Sitten seuraamispätkää ja nyt vähä pidempi pätkä. Paikka ilmeisesti pysyi mukavasti, mutta kontakti tippui pariin otteeseen, mutta korjasi hienosti. Vielä lyhyt seuraamispätkä ja palkkaaa...
Sitten leikittiin palloilla!
Kolmannella otettiin paikkamakuu ryhmässä Jurrin ja Ihkun kanssa. Kivasti pysyi, mutta hieman vilkuili ja ihmetteli ympäristöä. Akka ihmetteli, kun Marika ja Piia käveli vuorenperään koiriensa luona. Kävin minäkin kertaalleen palkkaamassa. Kun lopetettiin ja maasta piti ylös nousta, niin Jurrin pieni spurtti vähä ihmetytti Akkaa. Mutta nousi keralla ja sai oman palkan.
On hyvä, että paikkamakuussakin on häiriötä ja touhua, näin siihenkin oppii.

Oli kiva treenata ja ihan parhaat oli Jurrin piilon kierto ja Ihkun seuraaminen jäävässä liikkeessä Cool Cool boys!

Tai noh.... Olihan molempien poikien kosketuskepin touhutkin kyllä hienoja.... Hmmmm.... Saas nähdä opetellaanko meki moinen. Hyviä puolia olen kyllä asiaa kohtaan löytänyt enemmän kuin huonoja, joten ehkäpä meki vielä tullaan kepittelemään Päättämätön