Perjantaina lähdettiin ajelemaan kohti Mäkelän perhettä, Ilmajoelle.
Lissun ja Villen luo on aina ihana mennä, kun sinne voi mennä kuin kotiinsa ja vieraan varaisuus on mitä mahtavin. Siiri ja Sennikin on kuin kotonaan siellä ja kaikki muutkin meidän perheestä.
Onneksi meillä on tuommoiset ihmiset läheisinä ihmisinä.

Illalla käytiin Lissun kanssa lenkillä kera koirien. Sainkin välillä jännittää, että mahtaako lenkki olla Lissulle liian rankka. Mutta hyvin tuo Lissu tepasteli perässä, kun välillä huilattiin.

Aamuksi olin sopinut treenit Heidin kanssa ja Heidin treeni kaverin kanssa. Lissu ja Grappakin päätti lähteä mukaan reenimään tottista. Meillä olikin nyt tällä kertaa Aksun kanssa neljä muuta mustaa tottis kavereina. On kivaa, ku pääsee välillä lajitovereitten kanssakin treenailemaan ja näkee muitakin mustia puuhissa.

Mulla ja Aksulla aiheena noutokapulaan tarttuminen ja nosto. Sekä oikeat täyskäännökset, johon heti perään pysähdys.
Annoin Akan aluksi vähä tutustua ympärisöön, kun uuteen paikkaan mentiin. Olen huomannut sen, että Akan pitää saada tutustua ympäristöön ennen hommia. Näin uusi paikka ei häiritse. Nyt Akalla oli melko hösellys mieli ja kapulareeni olikin vähä hakemista, että neiti malttoi keskittyä.
Sitten seuraamista ja oikeita täyskäännöksiä. Mä en taas osannut. Kun pysähdyin, niin otin joka kerta huomaamattani aina lisäaskeleen kohti koiraa väljeentymisen takia eli toisin sanoen minä seurasin Akkaa eikä Akka minua
Tätä lähdin sitten turhaa hinkuttamaan, jolloin Aksun vire laski ja ihmekkös tuo. Olin itsekkin melko epävarma. No lopetin pieneen onnistumiseen ja leikin pikkuisen palloilla mistä sitten autoon tauolle.
Huomasin tuossa, että minä en voi lähteä hinkuttamaan tuolla tavalla, kun olen epävarma, koska näin vain turhautan myös koiran. Kiitokset Heidille ja Marialle kommenteista. En varmaan olisi itse tuota lisäakelta huomannut, joten hyvä, kun saatiin se heti kiinni niin saan sen välittömästi korjattua pois.
Toisella kierroksella halusin korjata tuon hinkuttamis fiiliksen mukavaan menoon. Otimme vain lyhyttä pätkää seuraamista josta tiuhasti palkkaa ja sitten loppuun narupalloilla leikkiä, joka olikin ihan kivaa. Nimittäin Akka leikki ihan mukavasti vieraassa paikassa.
Kun olimme juoksemassa kohti autoa niin edessä kauempana oli lenkkeilijä parin koiransa kanssa. Mä olin jo melko hengästynyt ja voipunut ja niinhän siinä sitten kävi, että Akka lähti pinkomaan porukkaa vastaan. Mutta sain kuin sainkin vielä jostakin lisävoimia ja huusim Akalle että EEEEIIIIHHH ja vajosin maahan. Viimeisillä voimillani sain huudettua... Akka arpoi ja arpoi tuleeko vai ei vai lähteekö lipettin, mutta kun huusin tänne niin Akka päätti kiltisti tulla mun tyköni! Onneksi oli palkkaa taskussa, joten sain palkittua Akan. Mutta huh, mikä loppu huipennus! Sitten sanoin melko tiukasti, että yhdessä ja niin Akka käveli nätisti vieressä autoon saakka  
Tästä lähdettiin sitten vielä Heidin ja mustan lauman kanssa lenkille, otettiin nimittäin Grappakin mukaan.
lekki oli kiva ja aivan ihana auringon paiste. Ajateltiin siinä samalla, että aivan loistavan hääsään oli serkkuni morsiammineen saanut. Loppulenkissä sitten meihin töräsikin kiukkuinen Etelä-Pohjalainen vanhempi mies, joka ei sanojaan säästellyt. Huh, huh! Pisti pikkusen adernaliinin virtaamaan, mutta selvittiin ukkelista. Kaikkea sitä kans!

Sitten takaisin Mäkelään ja laittautumaan häitä varten. Ja päästiin kuin päästiinkin kirkkoon ajoissa. Ei oltu edes viimeisiä!
Häät oli loistavat ja mahtavat. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Ja he saivat toisensa <3 Häät oli ihan vimpan päälle tehty ja suunniteltu. Ei lainkaan jäykkää vaan erittäin letkeää ja rentoa menoa. Meidän perhe ainakin viihtyi oikein täysillä. Saatiin tanssittua Pasin kanssa jopa yksi valssikin yhdessä, kun meidän kaikki tytöt tanssi keskenään  
Oli mukava nähdä sukulaisia, joita niin harvoin näkee. Harmi sinänsä.  Siiri ja Senni vähä vierastikin. Mutta ei vierastaminen kuitenkaan meidän menoa haitannut!

Häistä sitten takaisin Mäkelään iltaa jatkamaan...

Ajattelin siinä, että olisko pitänyt käydä Rahkosta moikkaamassa, kun se on edelleen multa jäänyt moikkamatta, mutta jos sitten seuraavalla kerralla