Olipas erittäin antoisa päivä Kiikalassa Päivi Nietosvaaran tilalla.

Meitä lähti Kiikalaan Sari, Jari ja minä. Sari oli meille tämän päivän Päivin kanssa järjestänyt. 

Päivi oli hakumaaston meille katsonut. Maasto oli haastava. Oikeapuoli oli harvaa metsää jossa nousua ja vasen puoli olikin sitten tiheämpää metsää.
Sää Kiikalassa oli ihan hyvä, mutta tuuli ei tietystikkään oikein meitä suosinut.
Päivi perhetyi aivan mahtavasti Akkaan, niin kuin jokaiseen muuhunkin meidän koiraan. Ensimmäiseksi radalle otettinkin Akka. Heti kättelyyn saatiin vinkiksi se, että laitetaan piiloviritelmiä heti alkuun, että Akka pääsee tutustumaan piiloihin, ilman, että ne vielä on alueella. Piiloja voin myös kotosalla viritellä välillä sinne tänne, niin piilot tulevat edelleen tutummaksi Aksulle.
Päätettiin ottaa heti alkuun ykköselle Akalle haastava pisto eli valmiina ilman apuja. Päivi halusi myös nähdä heti alkuun sen, että miten Akka käyttäytyy vieraalla maalimiehellä, joten meni itse Akalle maalimieheksi.
Täytyy sanoa, että minua jännitti melkoisesti!
No sitten kun lähetin ykköselle, niin sinne se Akka uppos. Noh, ehkä vähän otti apua polusta, mikä johti piilolle, mutta suoraa meni Päivin luokse. Akka myös viihtyi Päivin kanssa ihan hyvin. Ei siis ongelmia vieraan maalimiehen kanssa. Akalla oli palkkana folionyytteissä sisältävä läski. Menin itsekkin mm luokse. Kytkin Akan kiinni ja lähdettiin seuraavalle pistolle.
Päätettiin, että Akka lähetetään edelleen suoraa ilman apuja. Akka lähtikin hyvin suoraa, mutta nyt sitten kaarsi taaksepäin ja tuli sieltä sitten takaisin mun tyköni.
Päivi selitti, että Akka kävi tarkistamassa alueen mikä oli tallattu. Ja kun uudeleen lähetin niin Akka eteni suoraa ja eteni hyvin maalimiehen luokse. Tämä nyt on sellainen asia vähä, jota en nyt vielä ole kunnolla sisäistänyt ja että miten tätä asiaa pitää opettaa....??? Mutta onneksi toivottavasti Sari sisäisti asian, että tiedetään mitä tehdä  
Sitten alkoikin Päivin komennus mulle koiran hallinnasta! Mä kun olen siis mennyt piilolle mukaan ja sitten kytkenyt koiran. Akka on siis "pikkusen" kuriton tuolla metsässä aina välillä. Niin nyt sitten on sen aika, että Akka ja Heli rupeaa kulkemaan korrektisti. Eli hihnaan ei Akkaa enää kytketä vaan Akka saa piilolta keskilinjalle kulkea nätisti mun kanssa. Akkalla oli nytkin välillä kiire keskilinjalle ja menikin vauhdilla Piviä moikkaamaan, mutta Päivi tuumasi, että tämä loppuu, kunhan Akka huomaa, että keskilinjalla ei tapahdu mitään oleellista. Harjoittelimme myös hallinnassa kulkua myös keskilinjalla seuraavaan lähetyspaikkaan ja siitä lähetystä. Harjoittelimme myös keskilinjan leikkauksia.
Akalle otettiin yhteensä 6 maalimiestä ja kaikki meni oikein hyvin. Missään ei tarvinut Akkaa auttaa. Mua vain piti komennella välillä, kun roikuin koiran pannassa kiinni....
Viimeiselle piilolle mentiin sitten kaikki yhdessä. Kaikki syötteli Akan rauhaksiin ja tämän jälkeen leikittiin palloilla josta Akka kovasti pitikin

Loppuun vielä tiivistettiin mitä kenellekkin tuli uusina asioina opeteltavaksi. Meille opeteltavaksi tuli hallinta, piilot, lähetys ja mikä oleellisin, niin aina tietysti koiralle annettava palkka maalimieheltä, missä saakin luovuus kukkia! Maalimiesmotivaatiosta, kun kaikki kuitenkin lähtee!!  Juosta siis saa päättömänäkin (tarkoittaa siis lujaa vauhtia), kun vain se NENÄ on MUKANA!!!!
Päivi suositteli, että Akalle aloitettaisiin nyt ilmaisun opettaminen. Akasta tulee rullakoira, joten nyt vain irtorullia ompelemaan.
Päivi sanoi, ettei turhan helppoja treenejä Akalle tarvi tehdä, vaan jos haluaa auttaa joissakin treeneissä, niin silloin vasta lopussa. Alkupää valmiina, koska silloin intoa piisaa, mutta loppua kohden helpottaa.
Kääk, sainkohan kiinni kaikki!!!???? Mun päässä on vielä Touhonkin asioita
No onneksi meitä nyt kuitenkin siellä oli me kolme, että kuunneltiin kaikin, joten eiköhän me muisteta toistemme asioita.
Sari ja Troippis sai onneksi helpot vinkit: Kisaamaan vaan! Joten tuon varmaan sitte muistaakin

Päivä oli tosi antoisa. Hakuilun lisäksi saatiin tutustua Päivin lampaisiin ja koiriin sekä paimennukseen. Oli todella mielenkiintoista. Kyllä olis tytötkin tykänneet!

Oli siis todellakin varsinainen paimenkoirapäivä! Ihanaa

Suuren suuret kiitokset Päiville kaikesta tästä, sekä tietysti maailman parhaimmille treenikavereille Sarille ja Jarille jälleen kerran seurasta!!!