Olipas kiva auringonpaiste tänään. Tuuli vaan melko rankasti.

Otin Akalla aluksi seuraamista. Jumittelin perusasennossa ihan tahallaan, että näin, että vieläkö Akka maahanmenoja tarjoilee. Mutta seuraamista kuitenkin tehtiin. Piia ja Sari toimi liikkeenohjaajana meille. Tuli tehtyä perusseuraamista sekä kännöksiä oikeaan ja vasempaan. Juoksuakin tein, huonolla menestyksellä. Olin itse nyt hieman rauhaton, koska ajattelin, että Akan pitää pysyä skarppina, mutta liikuin liian lujaa. Tämäkin saattoi olla hankaluutena juoksemiseen aloitukseen. Kun itse liikuin tavallisesti ja ihan tavallisella kävelyvauhdillani ja katsoin suoraa eteen, niin Akka oli mennyt hyvin. Käännöksetkin sujuivat mallikkaasti. Välissä kaverit aina sanoi mulle muistutuksen sanan, että rauhoitu Heli.... ja niin Heli yritti rauhoittua....  Eli rentoutta, rentoutta vaan ja katse eteenpäin. Kävellä voin ihan tavallisesti ilman hidasteluita tai yli, yli reipas kävelyä.
Piia antoi hyvän vinkin:
1. Muistele millainen koirasi oli pentuna.
2. Mieti missä tilanteessa koirasi on hauska.
3. Mieti missä tilanteessa voit olla koirastasi todella ylpeä.

Mun vastaukset Akasta edelliseen:
1. Akka oli niin lutunen lurppakorva, joka tuoksui niiiin ihanalle, jota oli niiin ihana nuuskutella, hellyyttävä terävinä hampianeen :) Aina häntäpystyssä kulkemassa reippaana joka paikkaan.
2. Akka on niin hassu, ku se nukkuu selällään kieli ulkona jalat kohti kattoa.
3. Akka on mun rakastakin rakkaampi ystävä, josta olen niin ylpeä juuri sellaisena kuin on!

Voi tämä oli niin ihana juttu, minkä Piia mulle sanoi. Kiitos! Koska mä luulen, että tämän mielkuvan ja muistojen avulla me voitetaan myös meidän jännitys!!!
Akka on niin ihana

Ykkössessio loppui Sarin tuomilla frisbiillä. Ja Akka niistä ihan tykkäsikin. Kiitos Sari kivoista uusista leluista

Toisella kerralla otin seisomisia, jotka ok. Sitten otin maahanmenoja ja seisomisia vaihtelevasti ja hienosti meni, ei sekoittanut kertaakaan. Eteentuloja ja loppuun vauhtiluoksetulo. Kun oltiin menossa autolle, niin Akka päätti lähteä Piian koiria moikkaamaan. Ei kuullut mun komennuksia yhtään!!! GRRRRRR!!! No tuli takaisin ja yritin hätää Akan takaisin Piian lauman luokse. Sanoin, että mene, mene, mene, mutta eipä vaan lähtenyt. Korvat meni ihan linttaan ja oli ihan äimänä, että HÄH tässä mä oon ja tarjoilen hienoa kontaktia???? On nää koirat kyllä väliin pikkusen outoja.... Ei tajua ei

Vipassa sessiossa otettiin paikkamakuuta Zorron ja Robbanin keskellä. Nyt meni hienosti heti maahan ekalla käskyllä. Akka kertaalleen molemmilla etutassuillaan taputti maata, mutta muuten makuu sujui oikein hyvin ja tarkkaavasti. Nousi myös ekalla käskyllä ihan ok ylös.

Kivaa oli  Kiitos kaikille jälleen kerran!