Ollaan me melkoinen räpellyspari Akan kanssa.

Kun tytöt meni jalkapallo peliin niin minä ja Akka mentiin esineruutua ottamaan. Tänään tein kolme eri kertaa ja mielikuvin, että vietiin Aksulaisen kanssa lelu yhdessä ja laitoin hakemaan tallaamattomalla alueella. Vasta kolmas kerta miellytti minua, johon olikin hyvä lopettaa. Akka juoksi esineen luokse hienosti ja paikansi esineen tosi hienosti ja nosti esineen napakasti ja yhtä lujaa toi minulle!! Jesh, hienosti meni. Mutta niitä kahta kertaa ennempää, en nyt sitten jaksa edes kommentoida. Pitää ajatella niitä onnistumisia!!!
Ja kiitos Heidille, joka valoi muhun eilen uskoa ja tarmoa jatkaa eteenpäin Akan kanssa. Ei tästä tulisi mitään ilman Heidiäkään!

Kotipihassa frisbii leikkiä ennen pientä tokosessiota. Otin seuraamista ilman kettaria (kotipihassa, kun seuraaminen onnistuu) sekä otin jääviä ennen iltaruokaa, jotka olikin hitaita. Mutta emme nyt olekkaan niitä niin tahkonnut, joten syynä ehkä tämä. Täytyy siis ruveta puurtamaan, että saataisiin nopeutta ja varmuutta peliin. Nyt on myös istuminen mukana täydessä tehossa.

Tänään ilmoitin Aksulaisen pikästä aikaa näyttelyyn! Ohhoh! Tuo karva, kun nyt on hyvässä kuosissa. Kohta tulee juoksu, jonka jälkeen Aksulainen onkin taas kalju, joten nyt on hyvä viedä.