Koivumäessä oltiin, mutta nyt alue oli kuitenkin uusi, koska menimme perälle päin.
Akalla oli hirmuinen into ja fiilis pällä ja se vähä meni överiksikin. Mutta kivaa oli ja sen huomas!
6 maalimiestä eikä tuullut yhtään!! Palkat meni väärin, joista mä meinasin hikeentyä. Akka sai vipalle tarkoitetut jätti palkat jo vitoselta ja mä epäilin, ettei enää kutoselle juokse, mutta kuinkas ollakkaan, se olin minä joka tämän huomioi, mutta Akka ei ollut moksiskaan ja jättipalkkojen jälkeen juoksi vielä viimeisellekkin.
Akka joutui tekemään kovasti nenätyötä haki ja haki sinnikkäästi. Hieno oli nähdä Akassa moista motivatiota ja se, että se työskentelee nenä ylhällä. Ei silmin eikä nenä maassa vaan hienosti. Kiitos tuulitreenien! Kyllä tässä huomaa, että kun koira on jollain tavalla opetettu pennusta lähtien, niin tukeutuu juuri siihen aistiin täydellisesti, kun hankaluutta ilmenee. Eli tässätapauksessa nenäänsä!
Toki tuli treeneissä kommervenkkejäkin. Akka ei uponnut tarpeeksi syvälle yhdellä pistolla ja jouduin menemään eteenpäin lähettääkseni uudelleen, jolloin onnistui. Myös pari vahinko tyhjääkin tuli. Suhteellisen suoraan Akka nyt kuitenkin eteni. Loppuun asti Akka kuitenkin näistä huolimatta jaksoi. Joten voimme tulevaisuudessakin palkkoja vaihdella ja pitempää rataa ottaa. Jännäksi menee hakuilutkin!