Eilisen episodin jälkeen pyysin Ihkua ja Piian meidän kanssa ihan vain lenkille. Ja ihanaa, että lenkki onnistuikin heti! Kiitos Piia kivasta lenkistä.

Kireän aikataulun vuoksi, laitoin tytöt autoon, ajoin Niihaman kentälle, jonne Pasi tuli suoraa töistä. Vaihdettiin autoja. Pasi lähti tyttöjen kanssa eteenpäin ja minä jäin Aksulaisen kanssa Niihamaan.

Kun olin ottamassa Akkaa autosta pois, niin Akka ei halunnut autosta poistua vaan liiskautui peräseinään, että ei, ei, ei, ei, älä vain ota mua täältä autosta pois, että mä en haluuuuu.... Voi herranjestas sentään! Kentällä ei ollut ketään eikä mitään. Meitä vähä kyllä nauratti Akan käytös. Mutta samalla ihmeteltiin, että mikä ihme sillä nyt oikein on.
En kuitenkaan väkipakolla Akkaa autosta ottanut vaan annoin sille itselle mahdollisuuden tulla pois autosta. Menin kyykkyyn itse ja sanoin, että tule vain, ei ole pelättävää. Koska ajattelin, että sillä on joku pelkotila kenttää kohtaan. Akan häntä alkoi heilua ja hyppäs mun luo. Mutta kun minä nousin ylös niin siinä samassa Akka sujahti takaisin autoon. Huoh! No takaisin kyykkyyn ja sanoin, että tule nyt takaisin vain. Auton luukku kiinni. Kuskin ovi oli auki, joten Akka yritti päästä autoon takaisin tätä kautta. Komensin tässä vaiheessa, ettei autoon takaisin mennä! Eikä täten sitten mennyt. Laitoin pannat kaulaan ja hihnaan ja menoksi kohti lenkkiä. Akka vapautuikin mukavasti. Mutta siinä vaiheessa jo ajattelin, ettei se ollut Ihku vaan kenttä.... Tiedä tuota sitten....
Tavattuamme Piian laumoineen oli Akka aluksi vähä paineessa Ihku uroksesta, mutta pian juoksi entiseen malliin. Mutta selkeästi uros koira hieman ahdisti, koska kiljui välillä Ihkulle. Eli urokset nyt on vähä kamalia, mutta ei aiheuttanut kyllä mitään toimintakyvyn laskua vaan Akka juoksi ja kirmasi ja touhasi niin kuin aina ennenkin. Ja kyllä Akka ja Ihku välillä leikkikin eli ei siis mitään maata mullistavaa.
Lenkillä ajateltiin, että kenttä on aiheuttanut Aksulle jonku paineen. Ja epäilin huutavia koiria autossa, joista Akka ottaa painetta. Akka kun ei oikein tykkää kun koirat ulisee autoissa. Ja painetta on tullut ja se paine kävi maanantaina sietämättömäksi ja tapahtui noin.
Koiralla jolla ei ole taisteluhalua ja on vielä kaiken lisäksi erittäin pehmeä, niin avot! Mahtava yhdistelmä kerrassaan.
Aksulaisella ei ole helppo elämä. Mutta minun vain pitää ottaa nämä asiat tosiaan huomioon ja olla Akan rinnalla häntä tukemassa, ettei Akan elämä muserru tyystin. Haluanhan olla Akalle maailman paras ihminen!
Lenkillä huomattiin, että Piian froligit kelpasi Aksulle. Outoa tämäkin, koska ikinä ei niistä ole tykännyt. Mutta nyt siis kelpas ja välillä vähä Piialta niitä kerjäilikin.

Lenkin päätteeksi päätettiin kävästä vielä kentällä. Akka käveli ihan vapautuneesti kentälle, ilman mitään jäykkyyksiä. Kun pästiin kentälle, niin alkoi tarjoilla hienosti kontaktiakin. Piia antoi ihania frolikkeja mulle, joita sitten sain Aksulle antaa. Ei siis mitään hätää! Outoa!
Omistan oudon belgi neidin, joka on kuitenkin maailman ihanin!

Kotosalla tein vasemalle täyskäännöksiä kiertäen. Nyt oli siis kolmas päivä ja Akka tekee ne hienosti! Kyllä Akka osaa! Ja tämähän on koirasta lähtöisin, joten kyllä Akka on antanut parastaan ja näyttää kuinka hienosti täyskäännökset tehdään kolmen päivän harjoittelun jälkeen.

Illalla, kun Aksulainen jo nukkui, niin meidän tyttöjen leikkitietokone alkoi piipittämään olkkarissa. Akka ampaisi ylös ja tuli suoraa koneen luokse terhakkana. Päätään käänteli ja nenällään pökki ja oli suuhunkin ottamassa. Tässä välissä puutuin asiaan, otin koneen pois ja vein säilöön. Se on nyt sitten näköjään taas valeraskaus päällä! Kaikki vinkuvat ja kiluttavat lelut piiloon.
Kun Miuku tuli maukuen sisälle tuli sama efekti Aksulle. Hoiti Miukua niin hartaasti ja kissa kehräsi tyytyväisyyttään.
No niin siis, Akan valeraskaus nyt siis aiheuttaa kaikkea tätä. Ja nyt osaan ottaa asian huomioon oikealla tavalla.

Nyt normaalia touhua vaan, jotta valeraskaus unohtuisi tai ainakin lievenisi.