Belgien tokon rotumestaruuskoe on huomenna.... Olemme menossa siis Aksulaisen kanssa alokas luokkaan. Hieman jännittääkin, muta toisaalta myös odotan kovasti. Jännää ja kivaa!
Tämän lisäksi, kun kisaan alokas luokassa. Kuulun samalla "Mustaa kultaa" -joukkueeseen, jossa kisaa myös Heidi ja Mette. Tämä on minulle ja Heidille ensimmäinen kerta, kun kisaamme yhdessä! Nangijalan paholaiset samassa joukkueessa. Pikku Hemuliino ei päässyt samaan joukkueeseen, koska tänä vuonna märäykset sen esti, harmillista. No mutta Hemu on kuitenkin kokeessa mukana tekemässä parastaan yhdessä Heidin kanssa.
Kivaa on mennä Heidin kanssa, koska yhdessä tätä taivalta kuljetaan iloineen ja suruineen, vaikka välimatka onkin mikä on.

Tokoiltu ollaan ahkerasti, mutta järkevästi. Lyhyitä mukavia ja onnistuneita treeneijä, joissa kriteerinä on ollut vain, että häntä heiluu ja on helppo hymyillä. Kriteerit treeneissä on täytyynyt. Aksulaisen häntä on heilunut ja minun on ollut helppo hymyillä. Akan fiilis on kerrassaan ollut loistava! Ja minä olen päässyt kehumaan Akkaa aidosti suoraa sydämestä.
Jossain vaiheessahan päätin hyväksyä Akan sellaisena kuin on, etten enää lähde takkuamaan saati hinkaamaan mitään, vaan että tyydyn Akkaan juuri sellaisena kuin hän on ja siten miten Akka suorittaa nopeuteen katsomatta. Akka on kuitenkin MINUN oma Ferrarini ja ihan takuulla tekee aina parhaansa, joten minun pitää oppia se hyväksymään ja antaa siitä Aksulaiselle palaute. Näin ollen olen itsekkin joutunut "hieman" muokkaamaan omaa asennettani. Olen lopettanut Akan huonoihin puoliin kiinnittämisen ja keskittynyt vain hyviin seikkoihin. Akalle on kuitenkin tärkeää minun mielipiteeni, koska herkkyytensä vuoksi on altis minun tunnetiloille. Ja jotenkin minusta tuntuu, että tämä on jo nyt auttanut. Kun olen hyväksynyt treeneissä Aksulaisen tekemisen, niin tekeminen on parantunut ja fiilistä tekemiseen on tullut. Ilme on ollut hyvä ja jopa riehakkuutta havaittavissa. Silti Akka on tehnyt siististi ja nätisti, joten suurempaa huolta ei nyt treeneissä ole ilmennyt. Toki aina kaikenlaista tekevälle sattuu, mutta kokonaisuudessaan asiat on mennyt hyvin. Eikä varmasti vielä ole Akka valmis saati ohjaaja, mutta luulen, että suuntaus on oikea.
Kun treenit on nyt mennyt hyvin ja mukavasti, niin en yhtään pelkää koetta ja sen suorittamista. Nimittäin mulla on nyt semmonen fiilis, että ihan sama miten se koe menee, koska se on vain yksi juttu muiden mukana. Meillä ei kuitenkaan ole mitään koe kokemusta kuin yhdestä, josta jäi kamala fiilis suuren jännittämisen vuoksi. Joten koetilanne on edelleen uutta meille ja kaikkea voi tapahtua. Mutta olen päättänyt, että en lähde kokeeseen jännittämään vaan hakemaan kokeesta kokemusta. Koska koskaanhan ei tule koekokemusta ellei kokeisiin osallistu. Ja jos ei osallistu kynnys nousee entisestään.
Eli näillä eväillä kohti eteenpäin!
Pakko kertoa vielä sekin, että pääsen lauantaina tuttavan 40-vuotis synttäreille bilettämän ja se jos mikä on hyvä nollaus keino kokeen jälkeen. En lähde tavoittelemaan tulosta vaan hakemaan kokemusta. Pois siis kaikki suorituspaineet ja fiilis korkealle! That´s it!

Kiitos Sarille suuren suuresta avusta, tsemppauksesta sekä ystävyydestä. Tämänkin vuoksi on helppo lähteä kokeeseen, koska ihana on palata Team True Talentin turvalliseen joukkoon, jossa on helppo kehittyä. Mun ja Akan onni on se, että meillä on pirun ihania ihmisiä ympärillä!