Akan valeraskaus on saanut mut ihan ymmyrkäiselle....
Eilen oltiin Niihamassa tottistamassa, eikä Akka taaskaan meinannut autosta tulla pois ja kun autosta tuli, niin yritys autoon oli kova. Päättäväisesti vein Akkaa kentälle.
Akka, kun huomasi kentällä tutut ihmiset, niin iloisesti juoksi heidän luokse ja oli suhteellisen oma itsensä.
Toisessa sessiossa tuli Jurri ja Ihku kentälle, mikä taas aiheutti lamaannusta Aksulaisessa ja pesävahti alkoi. Olin vain päättäväinen ja laitoin Aksulaisen Ihkun ja Jurrin kanssa tuttuun paikkamakuuseen, joka sitten sujuikin hyvin.

Eerika ja Joly oli mätsäreissä ja hienosti ne siä pärjäsikin. 7 / 42, joten ei paha! Hieno avaus näyttelyuralle.
Me mentiin treenien jälkeen sitten Aksulaisen kanssa mätsäreihin kannustamaan. Akka oli varautuneempi kuin normaalisti, mutta rehasin mukanani. Aina, ku mentiin meidän auton ohi, niin epätoivoisesti yritti, että mennään autoon... Hehe. Mä en ollut sitä humaavinani ja vain jatkoin matkaa.

Tätä asiaa olen miettinyt, että mikä kumma ja miten kummassa tähän suhtautua. Joten päätin soittaa eläinlääkärille. Että saisin vähä kättäpidempää tietoa asiaan ja omaan suhtautumistapaani ja toimintaani.

Seuraavat neuvot lääkäriltä:
- Mahdollisimman paljon aktiivisuutta nyt, että asia unohtuisi
- Pesäviettiä ei saa ruokkia mitenkän
- Treenata saa paljon ja olisikin vain hyvä, jotta asia unohtuisi, mutta tietysti ottaen huomioon Akan itsensä kyvyn toimia, mutta kentälläkään ei ruveta hautomaan, vaan yritetään, että asian yli päästään
- Sterilointi (koska nämä ei varmasti mene ohitse)

Kuukauden suunnilleen valeraskaus kestää, joten kyllä se melkoisesti elämää haittaa, kun se oirehtii näin pahoin. Joten leikkaus ei todellakaan ole pois suljettu asia. Sitä tässä nyt pohdin. Mutta aikaa nyt vielä en kuitenkaan varaamaan mene.
 

Katsotaan mitä tuleman pitää...