perjantai, 4. tammikuu 2008
Kylpylä reissu
Aamulla tein Akalle taas aamupalan aikana maahan makuita. Noutokapulaa treenasimme myöskin. Kun lähdimme kylpylään otimme koirat mukaan ja veimme koirat Jukan luokse Hallilaan hoitoon. Kävimme Tampereen hallilassa ensiksi pikkuisella lenkillä Akan kanssa. Hihnassa meno ja vastaan tulevat eivät enää niin häiritse pikku akkaa, joten kyllä tämä sujumaan rupeaa. Tätä on turha murehtia, vaikka landena akka enimmäkseen elääkin. Kunhan vain muistamme välillä käydä lenkillä muuallakin. Jukka asuu kerrostalossa. Akka ei Jukan luona olekkaan käynyt aikaisemmin ja vähän aristeli kerrostalon lattiaa ja rappusia. Aluksi vähä liukasteli ja oli ihmeissään, kun piti portaita nousta. Vähän aluksi hämmästeli asiaa. Köpikin jo kovasti yritti kannustaa akkaa. Minä nimittäin päästin rapussa koirat vapaaksi, että saivat mennä omaan tahtiin. No kyllähän se Akkakin sieltä sitten tuli, kun kerran sille sanoin, että tule vain äläkä jännittele. hieman asiaa jäin miettimään, mutta ihan turhaa. Kun lähdimme Jukalta niin Akka ei ollut rappukäytävässä enää moksiskaan. Kokeilin mennä takaisin ylös ja menin alas ja muutenkin siellä käveltiin. Hyvin Akka kulki. Akka on kyllä kerrostalossa ollut, mutta mennyt hissillä ja hissistä ei ole moksiskaan. Muuten päivähoidossa koirat olivat olleet ihan ok. Köpi oli aluksi ravannut ympäriinsä meidän lähdettyä, mutta rauhoittunut kyllä. Akka oli hypännyt soffalle Jukan pojan Matiaksen rapsuteltavaksi ja suurimman osan ajasta nukunut. On se ihana, ku se on niin lunki ja rento, että osaa ottaa rennosti paikassa kuin paikassa. Lähdettyämme kävimme vielä Halillassa lenkillä.
Kotimatkalla poikkesimme taas Raikun kentälle kokeilemaan luoksetuloa. Tein ihan vain pari sivulle tuloa aluksi ja heti sen jälkeen otettiin luoksetulo. Eerika piti kiinni minä juoksin. Akka juoksi luokseni lujaa ja saman tein ohitte ja metikköön :( Heitti siellä kierroksiwa ennen kuin tuli tykö. Kokeiltiin uudelleen ja sama homma. Tuli kuitenkin lopuksi tykö. Namilla palkkasin. Voi että mua harmitti! Pistin Akan autoon ja itse menin sinne myös. Mietin, että mitä pirua tässä nyt tekee tälle. Pasi rauhoitteli ja sanoi, että se on pentu vielä, että kyllä se siitä. Hetken siinä höpöteltyämme, otin itseäni niskasta kiinni ja otin Akan autosta. Nyt teimme vähän useamman sivu toiston ja menimme myös muutaman askeleen eteenpäinkin. sain Akkaan hyvän kontaktin ja vireen. Tämän jälkeen Akka Eerikalle ja lähdin juoksuun. Nyt oli palkkana narupallo, jonka pidin kädessä, enkä heittänyt. Akka juoksi lujaa tyköni, ohitti minut, teki u-käännöksen ja tuli luokseni. Huh, ei lähtenyt omille teilleen tälläkertaa. Leikimme pallolla hetken, jonka Akka sai voittaa ja jätimme tämän tähän. Autoon ja kotiin. Mietin, että pitäisikö todellakin nyt ostaa liina, jos se auttaisi asiaa. Tarvii tästä aiheesta jutella jonkun kanssa, joka osaisi sanoa tähän jotakin. Pasi minua kyllä ihanasti lohduttaa ja sanoo, että Akka on pentu vielä ja että kyllä se siitä vielä oppii. Toivotaan niin. Treenata täytyy, mutta että treenaan oikein, niin sehän se juttu tässä onkin.
Päästyämme kotiin, niin olimmekin kaikki väsyneitä ja ajattelimme ottaa ihan rennosti loppu illan. Huomenna emme kyllä reenaa mitään muuta kuin maahanmenoja.
Kommentit