Tai kehityttiin :) Kuinka tuon ottaa.

Heidi, kun on meillä, niin tuttuun tapaan me touhataan tiiviisti koirajuttuja. Noh, toki nämä koirajutut keskittyy iltaan... Onhan täs kuiteski tää perhe ja arki, joten päivät emännöitiin ja illat puuhattiin koirahommeleita.
Akka ja Hempukka jaksoi temmeltää päivät pitkät omia juttuja ulkona. Mette jaksoi nukkua :)

Tiistaina, ku vietiin Eerika tanssimaan, niin mä olin tehnyt hienon suunitelman mitä teen. Heidin kannustamana aloitan tekemään nyt juttuja vaan eteenpäin. Mä ku olen polkenut melkoisesti paikoillani, koska en ole rohjennut ottaa askelta eteenpäin.

Eka sessio oli katastrooffi totaalinen taantuminen. Mulla ei oikein ollut taas palikat kasassa ja se näkyi. Mulla kun tosiaan pitää olla itsellä selvillä miten mä teen ja vien Akkaa ja jos mulla ei tämä ole selvillä, niin sen kyllä huomaa. Oltiin Omenatarhalla ja kävipä Akka siinä jonkun nais henkilön sitten haukkumassa... Kääk!!! Ja mitähän tämä nainen mahtoi tuumata, kun minä kiljuin, että Akka! Akka! Akka! Ja koira haukkuu... Hmmm.... Lähdin sitten juoksemaan, jonka jälkeen Akka lähti mun perääni, niin eiköhän me törmätä teinilaumaan, jotka ihan selvästi oli salaa röökillä. No mä vajosin niiden jalkoihin palkkaamaan Akkaa... Voi miten ne teinit mua hieman hitaasti katsoi.... Huh, huh... Minähän friikkinä ihmiset pitääkään tälläistä toopea koiransa kanssa? Noh, väliäkö tuolla, tärkeetä on se Asenne  
Koira siitä sitten autoon ja kaameet raivot Heidille. Kiitos Heidi, kun sain oksentaa pskan olon sulle. Tässä välissä Eerikakin ennätti jo paikalle ja sanoikin, että nyt äiti mä en tunne sua. Olin mä sen verta vihainen. Yleensä mä olen masentunut, mutta nyt en siis masentunut, vaan suutuin. Mutta en ollut onneksi koiralle vaan itselle!!!! Mutta tokihan sen varmasti oli Akka huomannut :( harmillista.
No onneksi sain sen rauhassa purkaa ja kun Heidi touhasi omiensa kanssa, niin sain taas oman pääni kasaan. Eerikakin on kyllä hyvä kannustaja ja niin ihanan stressitön ja oikealla asenteella varustettu ihminen. Erikoista, että se on mun lapsi :) Kai se on nähnyt niin paljon oman äitinsä ressaamista, ettei itte halua tämmöiseksi ressipesäkkeeksi.

Toisessa sessiossa ei enää häiriöt haitannut. Ja mulla oli melko selvä sävel miten teen ja vien Aksua. Otin läheltä eteentuloa, seisomista, seuraamista. Nämä jo ihan kivasti menikin. Lopuksi vauhtiluoksetulo ja purkki auki. En nyt analysoi tarkemmin, koska analysoitavaa ei vielä ole. Treeniä, treeniä, niin katsotaan miten asiat kehittyy.

Meidän piti ottaa eteenmenot, mutta jätin ne ohjelmasta pois, epävarmuuden tunteen vuoksi.