Päivällä hakuiltiin Niihamassa.
Ja voi surkeuden surkeus, ku Akka oli jälleen "hieman" huono  
Enkä mä uskonut edes Saria, joka kovasti yritti, että olisin nyt vain heti helpottanut Asksun treeniä, mutta en, niin en.... No mutta enhän mä oppisi itsekkään mitään, jos vaan kuuntelisin toista ajattelematta itse mitään. Ja eiköhän se kantapään kautta opittu asia opita sitten parhaiten.

Noh, siis 5 maalimiestä. Nyt oltiin se päätetty, että minä menen aina piilolle hakemaan Akkaa, ettei juttu mene juoksemiseksi. Eli, että Akka voi rauhassa oleilla mm luona tietän, että minä sinne menen. Joten näin toimitaan nyt toistaiseksi. Palkaksi nyt sitten onkin foliopapereihin kärityt herkut... Maalimiehet saavat rauhassa aukaista nyyttejä sillä välin, kun minä tallustan piilolle. Ja jos Akan saisi nyt pysymän ihan rauhassa piilolla.
No siis. Etukulmat valmiina. Lähetin ykköselle, jonne Akka menikin todella hienosti. Ykkösellä oli taas rykelmä piiloja ja nyt mm oli takinmaisessa piilossa. Ei ongelmia.
Sitten kakkoselle menikin jo huonosti. En muista oikein montako kertaa sinne lähettelin. Etenin itsekkin kohti piiloa ja melko lähellä olinkin, kunnes Akka löysi. Akka haukahtelikin välillä ja ihmeteltiin, että mitä se Akka siellä haukkuu ja epäilys on, että nelosen piiloja haukkui. Sarin kanssa yhdessä edettiin ja suu ymmyrkäisenä ihmeteltiin, että mitä se neiti oikein puuhaa. Juoksi kyllä, mutta ei muka maalimiestä löytänyt. Blääh! Voi kurjuuden kurjuus
Kolmonen sitten myös suoraa. Lähti hyvin, taas haukkui jotain, mutta pian oli myös piilolla. Kolmosella oli myös piilorykelmä. Marjolta kysyin, että mitä oli haukkunut, mutta ei tietoa...??? Ehkä taas vitosen piiloa, kenties...??? Sitten edelleen lähetys suoraa neloselle. Ja taas Akka kyllä lähti, mutta kysely alkoi ja jumitus... No lopuksi se mm löytyi. Sitten Sari sano, että haju hakemaan vitoselta! Ja hajun hain ja hienosti meni mm luokse. Mm oli piilossa teltassa, jota Akka oli kuulemma hieman arastellut ja hieman säpsähtänyt, kun mm oli piilosta esiin tullut. Mentiin kaikki porukalla kehumaan vitoselle Akkaa. Kehuttiin ja leikitiin palloilla.

On kyllä harmillista tämä, mutta ei auta.
Lopuksi mietittiin, että Akalla on tosiaan ollut nyt niin vaikeita treenejä eikä helpotusta ole tullut, kun aina kun tulee etenemistä niin pitäisi myös tehdä nopeasti myös helpotusta ja nyt se näkyy herkästi kyselynä ja maalimiesmotivaation laskuna. Kiitos Sarille, joka oli soittanut puhelun myös Päiville asiaa miettien. On onni omistaa tällainen hakuryhmä ja tuki, joka auttaa ja tukee.
Mutta eihän ikinä mitään tulisi ellei mitään kokeilisi. Nyt tuli vaan kokeiltua liian kauan liian vaikeaa. Mutta kun mä halusin niin kovaa, että tää rullais, mutta nyt mä sen näin, että ei se rullaa eikä pelitä vielä, joten nyt pitää ottaa sitten takapakkia, helpottaa treenejä ja katsottava, että mitä tuleman pitää.

Nyt siis pitää hakea hajut jokaiselta ja lähettää menemään. Maalimiehellä hyvät palkat ja minä menen sinne. Jäädään Akan kanssa maalille ja maalimies lähtee palkkojen kanssa karkuun keskilinjalle. Näin Akalle tulisi mielikuva, että mm karkaa palkkojen kanssa....
Katsotaan mitä tuleman pitää tällaisen kuurin jälkeen.

Sitten illalla taas maneesille.
Mä olin ihan puhki!
Mutta on se vaan ihmeellistä miten siellä maneesilla sitten kuitenkin aina piristyy, kun vaan alkaa touhaamaan.

Noh, kun päästiin maneesin ovesta sisään niin Robban meitä jo kovasti odottelikin tai varsinkin Akkaa. No siinä se parivaljakko sitten rupes toisiaan piirittämään niin, että meiltä meni hihna poikki!! Argh  ja sittenhän se rallatus alkoikin parivaljakolla. No ei onneksi kovin pitkän. Robbanilla onneksi on jonkin sortin moraali tuohon tokoiluun, että lopetti heti käskystä ja kun Rupsu lopetti niin lopetti Akkakin. Mutta kyllä tais neidillä vähä pää mennä sekaisin, koska kun otin heti eteentuloja niin Akka törmäili muhun, kun tuli melko vauhdikkaasti. No en usko, että tästä törmäilystä Aksulle kuiteskaan mikään ongelma tulee. Mutta oli se vaan ihanaa, kun se Akka kuitenkin tykkää jo pikku hiljaa touhata munki kanssa näitä toko juttuja  vaikka välillä vähä meinaa intaantuakkin välillä kavereista... No, on se kiva, ku on kivoja kavereita molemmilla meillä!
Sitten otin maneesin pitkän sivun seuruuta, johon olen todella tyytyväinen!!! Meni todella hienosti. Palkan sai vasta lopuksi, hienosti Akka kesti. Sitten vielä pikkupätkiä käännöksin ja käännöksetkin sujui kivasti. Ainoastaan se oikealle täyskäännös jätättää ja väljenee, joten sitä on pakko hinkuttaa kotosalla.
Seisomisia ja maahanmenoja, jotka oli huonoja. Hitaita ja epävarmoja.
Sitten hyppyä, josta taas en nyt oikein tiedä, että mitä hakisin ja mitä opettaisin. No eiköhän hyppykin jossakin vaiheessa meille aukea, että miten me sitä lähdetään ihan oikeasti työstämään. Akka kun jää liian lähelle estettä. Pitää saada kauemmas ja tähän ihan hyviä vinkkejä ollaan Heidiltä saatukin, joita testaillaan.
Toisella sessiolla otin ainoastaan paikkamakuun. Me otettiin ihka ensimmäistä kertaa paikkamakuu ryhmässä. Touhon ja Robbanin kanssa. Kiitokset vain pojille hyvästä ja oikea oppisesta seurasta. Akka sai varmasti tästä kivan ja hyvän kokemuksen. 2 min mateli ja kyllähän mua vähän kieltämättä myös jännitti, mutta hyvin se Akka siinä pysyi. Toki Akalla oli apuna Touhon hihna kaulassa kiinni ja ruokakippo mun ja Aksun välissä, joten apujakin oli. Mutta tästä on hyvä lähteä. Pikkuhiljaa avut vaan pois. Eiköhän sitä varmuutta tule.
Paikkamakuussa huomasin huonoksi itse maahan menon ja perusasentoon siirtymisen. Tätä aletaan myös nyt treenata.

Kiva päivä taas, vaikkakin väsyttävä, kun ottaa huomioon, että mulla on kaiken tämän lisäksi nämä perhe hommatkin kotona. Mutta on toi Pasi onneksi ihana ja ymmärtää miten tärkeä juttu tämä on mulle, että pääsen. Koska tämä on mulle sitä patterin latausta arkea ajatellen.