Hyi olkoon mikä paikka tämä raunioradan takainen metsä on! Ei oikein houkuttele, mutta jos erilaisia kokemuksia haluaa koirallleen niin kannattaa ehdottomasti mennä tänne hakuilemaan. Nimittäin täällä kyllä elelee ja pitää majapaikkaa jotkin spuket ja kodittomat.  Yksi piilo olikin spuken kolossa, jonne oli jäänyt spukelta kassi ja eväsrasia. Kakkos piilon edessä oli hirveästi jätteitä, kanistereita, kenkiä, pipoja yms... Tässä metsässä ei kyllä sielu lepää :)

Itse hakuiluun.... Otettiin Akka radalle kaksi kertaa. 1. 3 mm, hain hajut yksitellen ja lähetykset perään. Akka oli niin täpinöissään, että ei meinannut nahoissaan pysyä. Oli niin onnessaan ja sekaisin ja vauhti melkoista, että pää ei pysynyt mukana. Säätöä lähtemisessä. Mutta, kun sai päänsä kasattua, niin meni kyllä täysin suoraa mm luokse. Oli kiire maalimieheltä pois ja jo seuraavaa ettimään. Maalimiehet syötteli Akkaa rauhassa, että saisi vähä rauhoituttua. Mutta tauko on näköjään pantannut Akan vauhtia hakuiluun. Ajattelin, että nyt on hyvä ottaa kaksi kertaa, että saa ylimääräiset energiat purettua tuohon ekaan kiekkaan.

Noh, sitten toinen kierros. Alkoi jo olla melkoisen hämärää. Nyt tulee pimeää jo klo: 20.00. Noh, pimeys ei kyllä häirinyt, muuta kuin minua. MUTTA eipä tämä mennytkän ongelmitta. Nyt siis oli tarkoitus ottaa kaikki kolme mm valmiina. No, ykköselle, kun lähetin, niin Akka lähtikin todella vauhdikkaasti suoraa kohti maalimiestä, mutta sitten kuului kakkoselta jotakin ja Akka teki uparit ja tuli takaisin keskilinjalle. Akka meni haukkumaan kohti kakkos maalia. Ihemteltiin, että mikä ihme! Jotakin siellä täytyi olla, kun noin haukkui. Akka kuitenkin tuli luokseni ja rauhoittelin silitellen Akkaa. Akka hienosti rauhoittui ja rauhoituksen jälkeen lähetin Akan ja Akka meni hienosti suoraa mm luokse. Tosi hyvin! Sanoin siinä Jarille, että nyt on jotakin hämminkiä täällä  metikössä, että otan enää tuon toisen etukulman ja lopetan siihen. Ajattelin, että mitenköhän Akka kakkoselle lähtee, kun sine oli käynyt kovastikkin haukkumassa. Mutta Akka meni hienosti ilman mitään epäröintejä suoraa kakkoselle. Noh, mä lähdin vastaan Akkaa, kun kuulin, että oli päässyt piilolle, kun Sari vingutti siellä palloa :) Kun pääsin melkein piilolle, niin Sari sieltä tuli minua vastaan, mutta Akan Sari oli päästänyt jo menemään, koska maalilla oli rotikka ja joku ihme ukkeli seisoskelemassa!!!! Mun piti oikein hieraista silmiä, että näenkö mä oikein. Sari kertoi, että ei itsekkään ollut heitä nähnyt, koska olivat olleet niin hiljaa. Seissyt vain paikoillaan. Akka oli mennyt Sarin luokse hienosti ja Sari epäili, että ei Akka niitä ollut edes huomannut... No tyypit siellä patsasteli, pikkusen outoja! Jari onneksi oli jo keskilinjalla ottamassa Akkaa vastaan, kun me tultiin metsästä pois. En olisi nyt oikein ollut mielissäni, jos hakuilussa tulee Akkaa iso rotikka vastaan! Jari ottikin hienosti Akan keskell haltuun kera namien ja pallojen. Akka leikki ja oli oikein mielissään. Hyvin siis kaikki kuitenkin meni, mutta luulen, että Akka haukkui tälle rotikalle, mutta teki kuitenkin työnsä erittäin loistavasti. Oli hyvä kuitenkin lopettaa tähän ja peuhata keskellä Aksun kanssa. Ei meistä kukaan sitten edes kiinnittänyt huomiotakaan tähän patsas pariin. Joten ei Akkakaan kokenut sitten tarpeelliseksi huomioida niitä. Ehkä Akka ajatteli, että ompas nyt kummalliset hämyt ja häiriöt pistetty metikköön :) Mutta näin jälkikäteen ajateleen, että mitä sitä olisikaan voinut käydä???? Onneksi oli hiljainen rotikka, joka ei edes haukkunut. HUH! Vauhtia ja varallisia tilanteita, kääks! Haku on jännittävä laji ! Olen myös ylpeä itsestäni, koksa itse en hermostunut hetkeksikään vaan pidin pääni kylmänä ja mielen rauhallisena, koska jos itse olisin tilanteesta provosoitunut tai hermostunut, niin tilanne voisi olla toinen. Akka kun kuitenkin ottaa sen turvan ja tuen minusta ja näin haluankin sen menevän. Kun minulla ei ole hätää, ei ole Akallakaan ja kaikki on täysin hallinnassa, vaikka sitten oikeasti ei niin olisikkaan :-D

Mieltäni jäi kuitenkin kaihertamaan, se että menikö kaikki varmasti hyvin? Tästä jäi huono maku mieleen päälle. Ja jännityksellä odotan seuraavia haku treenejä, koska sittenhän se nähdään, jäikö tästä jotakin angsteja päälle vai ei. Kokemuksenahan tämä oli hyvä, kun kaikki sujui hienosti ja erilaisia kokemksiahan koira tarvitsee, että kykenee työskentelemään erilaisissa olosuhteissa ja maastoissa. Joten olemme taas kokemuksia rikkaampia :)