Aamupalalla Akalle maahan makuuta. Sitten koirat ulos telmuamaan. Meillä on nyt niin paljon lapsia, että nämä koirat joutaa ulos. Laitettiin Köpi aitaukseen ja Akka sai olla vapaana pihassa. Kohta katselen ulos ja huomaan, että koiria ei näy missään. Huhuilu ulos ja kohta ne hännän heiluttajat sieltä jo tulevatkin. Perhanan Köpi! se pääsee sieltä aitauksestaan ja ottaa reissuilleen sitten vielä Akankin mukaan. Saakutin, saakutti. Nimittäin Akka ei yksin uskalla lähteä pihasta minnekkään, mutta toki idoli Köpi saa Akankin lähimetsän takiaispuskaan :( No pistin sitten molemmat aitaukseen ja kas kummaa kohta kuulen kun Akka aitauksessa haukkuu...YKSIN! Taas se Köpi jonnekki lähtenyt ja Akka yksin kiltisti aitauksessaan. GRRRR!!! Ja savu nousee päästä! Kohta Köpi tulee häntäänsä heiluttaen sivupihalta, niinku mitään ei olisi tehnyt. No otin koirat sisälle ja ajattelin että tämä riitti nyt. Taas pistää painostaa Pasia tekemään sitä aitausta Köpille. Sellaisen jossa Köpi pysyy. Onneksi nämä karkailut eivät kuitenkaan ole jokapäiväisiä, huh, huh.

Tein reilun tunnin päivälenkin. Lenkillä tein luoksetuloja narupallolla. Heitin narupallon taakseni ja Akka tuleekin lujaa kohti. Vauhtia ei puutu. Mutta sitten Akka meneekin pallolle, ottaa pallon ja lähtee juoksuun. Olin epätoivoinen. Akka juoksi metsään pallo suussa. Ajattelin aika montaa kirosanaa mielessäni, mutta samalla naureskelin pennulle. Arvasin, että Akka tiputtaa pallon metikköön. Yritin saada Akkaa hakemaan pallon, joskus nimittäin tämä onnistuu, mutta nyt tämä ei tietenkään onnistunut. joten minä lähdin tarpomaan metikköön etsien narupalloa ja kirosin, että tässähän minulla oiva koira, joka tekee minulle sitä esineruutua, jota kovasti haluaisinkin oppia :D No en luovuttanut tähän. Leikittiin kahdella lelulla. Ihan ok sujui eikä tuon episodin jälkeen enää mitään ylimääräisiä juoksuja tullut. Sivulle tuloja otin muutaman kerran. Sivulle tulo on kyllä nyt ihan hakuisessa ja joudun taas näyttämään oikeaa paikkaa käsimerkillä. Siirsin namit myös oikeaan taskuun, jos vaikka tässä olisi se vika. Meillä on lenkin varrella aina pari kohtaa missä reenataan ja peuhataan, muutoin lenkitelläänkin ihan lunkisti vain. Akka saa juosta sydämensä kyllyydestä :) Se on niin ihana vauhtihirmu.

Päivän aikana tehty useita kertoja sarjoissa maahan makuuta. Välillä olen tehnyt myös niin, että olen laittanut namin lattialle valmiiksi. Akka tuijottanut namia ja kohta oivaltanut, että kun menee maahan niin saa namin. Aina kun Akka oivaltaa, niin olen sanonut myös käskyn maahan. No käsimerkein ja tällätavoin harjoittelemme maahan menoa. Noutokapulaa olemme myöskin ihmetellyt muutamat kerrat. Akka on koskettanut kapulaa tänään hampaillakin jo, ohhoh! Näinkö nopsaa penneli oppii jo asioita, aika hienoa! Katsotaan, katsotaan miten taito edistyy... Aina ennen noutokapula harjoitusta teen muutaman eteentulo harjoituksen.

Illalla lähdin Eerikan kanssa viemään pulloja kauppaan. Otimme Akan mukaan ja teimme lenkin Kangasalan keskustassa. Hihnassa Akka kulkee suht ok, vaikka välillä vetääkin, mutta mielestäni menee ihan ok, vaikka harvoin hinassa meneekään. Tätä, kun vain harjoittelee, niin eiköhän se aina vain parane. vastaan tuli pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Pyöräilijöistä ei piitannut tuon taivaallistakaan. Välillä meinasi vastaantulevia lähteä morjestamaan, mutta tajusi pian, että eipäs niitä mennäkkään moikkaamaan, vaan nyt tosiaan kuljetaan eteenpäin. Akka nautti, kun sai haistella uusia tuokuja tien reunuksilla. Menimmekin välillä Akan tahtisesti ja pysähtyilimme, että Akka tosiaan sai nuuskutella. Akka ei kyllä arka todellakaan ole. Häntä pystyssä heiluen kulki paikasta toiseen. Oikein huomasi kuinka iloinen se oli, kun pääsi kylille :) Kun Akka näki itsensä kaupan ikkunasta niin räyh, räyh... Ilmeisesti penneli peläsyi omaa kuvaansa, kun yhtäkkiä siihen tupsahti (en tajua miksi noin kaunista koiraa peljästy ;). Toisilla kerroilla ei enää välittänyt. Otti kontaktia minusta ja minähän kehuin. Kun Eerika meni pulloja kauppaan viemään, niin minä jäin Akan kanssa paluun kiinni. Siinä rauhoittelin Akkaa olemaan ja tajuamaan, että mitään hätää ei ole vaikka kiinni paalussa onkin. teimme myös niin, että Eerika jäi Akan kanssa. Eerika palkkasi Akkaa kontaktista, minä menin käymään vain kaupan sisällä ja tulin takaisin. Akka on minun perääni ihan mahdoton ja varmasti tarvittaessa puree hihnan poikki, jos niikseen on. Tätä pitää myös harjoitella rauhallisesti, että Akka oppii luottamaan. Kotimatkalla kävimme Raikun kentällä ottamassa pari luoksetuloa. 4 toistoa tein, niin että Eerika piti kiinni. Palkkasin 3xnamilla ja kaikki nopeita ja ok meni. Kolmannen palkkasin pallolla ja kuinkas ollakkaan heitin pallon akka juoksi pallo suuhun ja jee, iloinen juoksu alkoi! Blääh :( No loppujen lopuksi kyllä sitten tuli luokseni. En halunnut jättää tähän huonoon suoritukseen joten peuhasin pallolla ja heitin palloa ja Akka toi. Lopetin leikin siihen, kun leikimme yhdessä kivasti ja Akka sai kantaa pallon autoon saakka. Autossa sitten asiaa eerikalle höpötin. Tulimme siihen tulokseen, että onko mun pakko heittää se pallo mun taakse? Miksi pallo ei voisi olla mulla ja sitten taistella pallolla, kun luokse tulee :-/ Kääh, eihän tosiaan pakko ole sitä heittää... No katsotaan tosiaan huomenna uudestaan, että miten luoksetulo sujuu ilman että palloa heittää minnekkään. Voi kumpa tämä ropleema olisikin sitten tällä selvä...

Kun tulimme kotiin niin Köpi olikin iloisesti meitä vastassa. Siinä belgit peuhasi yhdessä hetken ja sitten sisälle. Iltaruoalle sivulle ja nyt menikin hienosti ja ruoka kitusiin ja nukkumaan.

Meillä nukkuu nyt kaikki muksut ja koirat, joten nyt tämä akka lähtee ukkonsa kanssa saunaan viettämään laatuaikaa ;-)