Akka, kun on kotosalla näyttänyt tervettä ilmettä eikä vaivaa ole ollut, niin päätin lähteä Niihamaan. Lähinnä kuskata Eerika ja Joly paikalle, että he saavat reenata hieman tottista.
Mutta siinä ajattelin, että voisin tehdä Aksun kanssa ihan pikkuiset reenit siinä sivussa.
Suunnitelmani oli, että otan vain henkilöryhmän ja paikkamakuun niin, että joku tekee siinä sivussa.

Henkilöryhmä menikin ihan kivasti ja nopeasti. Otin kahteen kertaan. Aluksi niin ettei ihmiset liiku ja seuraavalla niin että liikkuu. Tein henkilöryhmän kokonaisena ja tästä palkkaa ja autoon. (Ennen autoon menoa näytin Aksulaisen vasemman täyskäännöksen kiertäen, joka kuulemma ihan siisti, joten saas nähdä mitä tästä kehittyy.)
Suunnittelimme, että Aksulainen tulee paikkamakuuseen, kun Ihku touhuaa, koska Ihku on ottanut Akasta paljon häiriötä. Päätettiin Piian kanssa kuskata koirat kentälle yhtäaikaa ja siitä Aksulainen paikalleen ja Ihku jatkaa touhujaan Piian kanssa.
Noh, me päästiin justiin ja justiin kentälle saakka, kun Aksu näki ihkun ja litistyi täysin. Piia komensi Ihkalia, mutta Aksu kattoi Ihkua ja meni maihin. Akka meni ihan kipsiin ja kenttään maahan. Yritin aluksi ottaa Akkaa mukaani, mutta Akka vaan maata kökötti raasuna. No mun ei auttanut muuta, kun kopata se syliini. Akan häntä koipien välissä. Piia raasu pelästyi, että oliko hän jotakin Aksulle aiheutanut ja tuli rapsuttelemaan Akkaa, mutta ei se Piia ollut vaan Ihku, mistä Akka slaagin sai. Porukka yritti kannustaa ja tsempata meitä. Ja ajateltiin, ettei tilannetta saa jättää tuohon, vaan että vaatii Akalta jotakin, mistä sen pääsee palkkaamaan, koska Akka ei kyennyt tekemään kipsissään mitään. Noh, vaadin Aksun seuraamaan ja pääsin palkkaamaan, mutta aina kun mentiin Ihkun ohi, niin yritti väistellä, mutta pääsin onneksi palkkailemaan oikeissa kohdin ja Aksulainen hieman vapautunut näissä tilanteissa. Akka ei kelpuuttanut omia namiaan, mutta Marikalla olevat herkut maistui. Lopuksi jätin Aksulaisen paikalle (meidän repuille) vain katselemaan ja ihmettelemään tilannetta. Haettiin Joly vielä autosta luoksetuloon, jota Akka kovasti tykkäsi seurata. Mutta silmin nähden ahdistui urosten paikalla olemisesta. Akka raasu kun on yksin Akka ukkojen seassa, niin olot on kovat.
Harmillista, mutta niin Akkamaista kuitenkin. Vain Akalta tällaista saattaakin odottaa, jos keltä.... Ikinä ei tiedä, mitä saattaa tapahtua tai mitä belgi neidin päässä milloinkin pyörii... Huh, huh, huh. Ei ole helppoa ei.

Sari tuossa taannoin tuumasi, että me ollaan jo kaikki esteet voitettu, ettei meille enää mitään surempia pohjia tule, että nyt vain kaikki on kehitystä ylöspäin. Mutta kas, kas... Akka tekee kepposet. Kyllä se osaa. Mutta nyt kyllä sanon, että nyt ollaan siä pohjalla totaalisesti, kun koiran toimintakyky katoaa tyystin! Eli tämän pohjemmalle ei vaan voi enää mennä. Akka ei tosiaa ole mikään helppo tapaus! Eli en todellakaan voi sanoa, että olisi Aksulaisen kassa päässyt helpolla. No monessa asiassa kyllä ja varsinkin kotielämässä Akka on mitä mainioin, mutta tämä itse "työ" ei oikein välillä ota sujuakseen. Akan työmoraali ei ole oikein paimenkoiramainen eli Akka ei todellakaan ole työnarkomaani. Aksulainen on seurakoira belgin karvoissa.

No tosiaan paikkamakuu sitten jäi ottamatta. Ja kotiin lähdettiin hieman huonoissa fiiliksissä!
Eerikan ja Jolyn luoksetulo meni vähä pipariksi, kun en itse nyt oikein ollut kyvykäs siinä heitä neuvomaan. Mutta siis sai ne hienosti mutaman loppuun kunnon onnistumisenkin ja nyt näki, että Eerika on hienosti Jolylle opettanut läpijuoksun luoksetulossa! Hienoa Joly ja Eerika! Tässäkin on mulla kehityksen paikka!

Kun kävin kaupassa otin Akan mukaani. Kaupan jälkeen kävin koulun takapihalla kokeilemassa ihan pikkuisen tottista. Ihan siis sillä vain, että onko lamaannus ja ahdistus päällä vai mikä koiran mieli on. Akka oli samanlainen kuin aina ennenkin eli ei mitään ongelmaa ja teki ihan kivalla fiiliksellä. Loppuun luoksetulo eteen asti, mistä palkka. Olikin hieno!

Nyt vaan tarvii miettiä, että miten ihmeessä mä saan Aksulaiselta tommosen jumituksen pois, että jos se meinaa ahdistua jostain, ettei sen toimintakyky katoa vaan että sen on silti ihan turvallista touhata.
Tähän pakko sanoa, että Aksun päälle Ihku ei ole koskaan hyökännyt eikä muutoinkaan kukaan muukaan koira, joten sen puoleen ei ole mitään traumoja tullut. Mutta ehkä Aksulla on päivänsä milloin se TODELLA ahdistuu uroksista. Ja tähän mun pitää osata vastata tulevaisuudessa.

En siis edelleenkään luovuta!

"Suosta voi aina nousta, sieltä on noustu ennenkin!" (lainaus Heidiltä)
Joten eiku kohti uusia epäonnistumisia erittäin iloisin mielin!
Onneksi treenaan sellaisessa porukassa, missä positiivisuus kukoistaa!

KIITOS, kiitos, kiitos Heidille, joka jaksoi kuunnella mun tunteenpurkauksen asiaa kohtaan! Mitä mä tekesinkään ilman Heidiä!