Kaksi sessiota.
Aloitin leikillä ja leikin jälk autoon.

Toisessa sessiossa Sari tsekkas meidän seuruun, joka kuulemma hyvän näköistä, oikeassa paikassa ja iloista. Perusasentoon saan kiinnittää enemmän huomiota, että Akan tassutkin on oikeassa kohdassa, joten tarkkuutta vain. Seuruussa myös itse saan olla rennompi. Olen liian jäykkä. Jännitän sitä että Akka karkaa ja tokihan sekin aina jännittää, kun on ihmiset arvioimassa. Akka ei ole koskaan karannut kesken kaiken jonkun liikkeen, mutta liikkeiden välissä väliajoilla kylläkin. No ei se silloinkaan pitkälle pötki (enää) mutta lähtee kuiteskin. Seuruussa meinaan palkata liian edestä eli en meinaa hokata sivusauma palkkausta! Käks, miten toi voi olla niin vaikeaa, että palkkaa samasta kohtaa?? Miksi en itse nyt tajua laittaa tai toisin sanoen pitää se käsi oikeassa kohdassa kun palkkaan??? Heidi antoi hyvän vinkin tuohon karkailuun kesken kaiken, että tällöin antaisin Akalle jonkun vapaamuotoisen käskyn siksi aikaa, kun mamma puhuu kiinaa ;) Näin nyt siis alankin tekemään. Kopsaan Heidiltä tuon "käy siihen" komennon. Näin saan olla rauhassa ja Akka saa vaan makoilla rauhaksiin.... tai lähinnä saan rauhassa keskustella muiden kanssa tärkeistä koulutukseen liittyvistä asioista.
Tein myös maahanmenoja. Ensiksi vapaamuotoisesti ja sen jälkeen tuosta viereltä. Osasinkohan sanoa, että kuinka :::??? Hehee... Akka meni tuossa edessä hyvin maahan käsky oli MA ja viereltä meni hitaasti ja käsky MAAHAN. Eli väärä käsky vierellä. Kun sanoin ma, niin vierelläkin kivasti meni maahan. Eli käskyski ma. Mulla ollut vahingossa näin kaksi eri käskyä.
Lopuksi hetsaus luoksetuloja. Sari piti Akkaa ja hetsasi Akkaa, että sinne se menee.... Minä juoksin ja huikin samalla. Patukka mukanani. Akka tuli todella täysillä luokseni ja tarrasi leluun. Nostin lelua liian ylös, jolloin Akka joutui pomppimaan, Saija huusi, että alemmas lelu ja laitoin alas lelun, jolloin Aksu sai paremman otteen. Oikein hienosti meni. Sari tuli ja otti Akkaa uudelleen pannasta kiinni, minä varasti lelun ja lähdin juosten karkuun..... Pysähdyin ja kutsuin Akkaa, jolloin taas tuli hyvin. Leikittiin. Akka kirmasi sitten vielä Sarin luokse patukka suussa ja tarjosi patukkaa Sarille, jolloin Sarikin leikki Aksun kanssa. Kutsuta tuli tyköni ja leikittiin. Hienosti meni käskystä autoon.

Kivat treenit oli ja onnistuneet. Kyllä alan pikku hiljaa tosiaankin huomaamaan sitä seikkaa, että me Akan kanssa opitaan. Joskaan ei nopeasti opita, mutta pikku hiljaa. Mielelläni panostan tähän perustaan aikaa. Uskon, että ne "temput" sitten vain opetellaan, mutta tämä perusta on se jolla pelataan koko loppu elämä, joten siihen on panostettava. Eli hallinta ja luottamus puolin ja toisin.
Monesti olen ajatellut erilaisia koulutustapoja ja täytyy sanoa, että itsekkin olen testaillut jos minkälaisia tapoja. En voi puhua kymmenistä vuosista, mutta voin puhua kuitenkin vuosista. Deco, Köpi ja Akka on opettanut minua oppimaan ja omaksumaan omaa tapaani toimia. Mikä tuntuu itsestä parhaimmalta ja omimmalta tavalta kouluttaa koiraa. Kouluttaminen ei minulle todellakaan ole ollut päivänselvä asia, vaan melkein asiassa kuin asiassa olen mennyt kantapään kautta.
Mutta voin sanoa sen, että nautin siitä, kun saan miettiä, pohtia ja tulkita asioita. Katsella koiraa ja hieroa leukaa, ihmetellen sitä, että mitä kummaa se nyt mahtaakaan sanoa ja kertoa :) Yleensä tällaisissa tilanteissa koira on ollut joko epävarma, jolloin ei tiedä mitä tekee eli en ole opettanut asiaa tarpeeksi hyvin, että Akka tajuaisi mitä odotan tai sitten se, että vienkö asian loppuun asti, että Akka ajattelee, että onko ihan pakko ;) Tai sitten oma käytökseni on aiheuttanut hämmennystä eli olen ollut epälooginen tai epäilyttävä luottamuksen suhteen. No huh!!! Johan meni tähtitieteeksi !!! No mutta tässä kirjoitan tätä nyt vain omaksi ilokseni myös itselleni jäsentämään näitä uusia opittuja asioita omaan päähäni.
Akka on kuitenkin minulle se ensimmäinen koira, jonka kanssa saan todellakin harrastaa ja panostaa harrastamiseen ja uusien asioiden opetteluun, joka on niin mahtavaa.
Vaikka en osaa, niin opettelu on kivaa, jonka vuoksi jaksan ja nautin tästä. On ihana huomata, että edistystä on tullut ja tulee kaiken aikaa lisää. Ei varmastikkaan nopeaa tahtia, mutta pikku hiljaa kylläkin. Luulen että edistysaskeleet mitä meille tulee, niin ne on jäädäkseen. Koska meidän yhteinen luottamus koko aika on vain parantunut ja paranee, toivottavasti näin.

Tällä hetkellä vaan tunne on hyvä omasta itsestäni ja tavasta mitä alan omaksua. Minun tapani on siis pehmeä tyyli. Naksutuskoulutus on minun juttuni, vaikkakin naksua en osaa käyttää. En kuitenkaan millekän käännä selkääni vaan aina olen valmis oppimaan uutta ja uusia tapoja, jotka sivuavat minun perusluonnettani ja tyyliäni. Ja varmasti vielä noviisina mielipiteeni muokkaantuu edelleen. Tämä ei varmastikkaan tule olemaan se lopullinen, mutta alku on löytynyt ja siitä olen niin onellinen.
Se oli niin kuluttavaa etsiä sitä ominta tapaa. Nyt se on löytynyt! Nyt vain itse muokkaan sen omalle persoonalleni ja Akan persoonalle sopivaksi. Siitä tulee sitten se meidän juttu ja meidän tapa, joka meille sopii. Tosiaan alku on vasta löytynyt, joten pitkä matka on edessä. Mutta varmasti erittäin antoisa ja mielenkiintoinen!

Heidi kiitos sulle paljon, kun jaksat kuunnella mun höpinöitä kerrasta toiseen. Varmaan Heidi on välillä ihan tööt, kun olen oivaltanut jonku uuden jutun, koska se on yleensä aina Heidi, joka siitä kuulee ensiksi ja ensimmäisenä. 

Tällaisin positiivisin mielin on taas kiva jatkaa :)