Mentiin Akan kanssa iltasella reenaamaan Pirkkahallille. Hoffit treenasi kentällä ja briardit parkkipaikalla toisessa kulmassa. Myös oli sitten pienet jalkapalloilijoiden alut päätynyt kentälle treenailemaan potkupalloa. Eli häiriötä oli. Tässä sitten tuumasin hetken ja ajattelin, että minä menen kentän yhteen nurkkaan treenailemaan Akan kanssa. Päätin, että pidän treenit erittäin helppoina Akalle, etten vaadi liikoja.

Otimme muutamat sessiot välillä autossa huililla. Ensiksi aloitimme pienellä seuraamisella, käännökset vasempaan ja oikeaan, hyvin. Sitten vielä toistamiseen sama ja autoon. Palkkasin namilla. Ei ottanut häiriötä, vaan ihan hyvin teki. Sitten toisella kerralla seisomista paikalla, joka meni ihan hyvin. Samoin liikkeestä istuminen ihan ok. Muutama eteentulo ja ihan hyvin. Sitten autoon.

Kolmannessa ja neljännessä sessiossa vain leikittiin. Leikki ei läheskään kiinnostanut niin kuin kotona. Eli ekassa ihan vain heti kun vastusti, niin hyvin ja autoon. Toisessa sessiossa sama juttu heti, kun alkoi kiinnostumaan leikistä. Tähän reenit sitten jäi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että leikkiä täytyy jatkaa häiriöpaikoissa pikkuhiljaa. Eiköhän tämä moottori Akastakin löydy vielä jonakin päivänä. Nyt vain pitää ahkerasti käydä leikkimässä erilaisissa paikoissa, niin eiköhän se siitä sitten... Tekniikka on näköjään toisaalta aika helppo opettaa Akalle, mutta se -moottori- sehän on koko jujun ydin. Eli tätä moottoria nyt haemme tähän mukaan eli leikkiä, leikkiä, leikkiä...

Iltaruoalla kakeja i - m - i vaihdoksia. Nyt vissiin on Akka alkanut jujun tajuamaan, koska alkoi ennakoimaan. Nyt pitää yrittää olla tarkkana, ettei tästä ennakoimisesta tule tapaa. Pitääpä nyt tuumata, että mitä tässä nyt sitten tekisi tulevaisuudessa. Sitten otin kapulan pitoa pienellä kapulalla, ihan ok. Helposti nyt vain meinaa päästää irti. Tähän siis nyt kiinnitettävä huomiota. Sitten vielä paikallamakuu, jonka jälkeen ruokakupille.