Viime perjantaisesta syvään kuoppaan kaatumisesta sitä taas yritetään räpistellä pinnalle....

Mistä tämä kaikki oikein lähti... Hmm...
Akkaa on väliin verrattu erääseen toiseen mustaan belkkariin, mikä kuulemma on ollut saman kaltainen kuin Akka. Eli tästä mielenkiinnostuneena olen höpöttänyt Sarille, että haluan tavata tämän koiran livenä ohjaajineen.
Viime maanantaina tämä sitten onnistui. Tapasin Minnan ja Vimman. Aluksi Minna näytti heidän tottistaan (tosin eivät olleet tottista tehnyt 2 vuoteen). Mutta tottis säväytti minua ja melkein masennuin, kun sanoin Sarille, että en näe mitään Akkamaista tuossa Vimmassa.
Sari rauhoitteli ja sanoi, että Vimma on 10 v nyt, mutta miten tuohon on tultu???? Siinä se pointti...

Sitten oli vuorossa minun ja Akan taidon näyte Minnalle. Joo ja tuomiokseni sain juuri sen mitä se onkin. Tulee ja tekee joo, mutta siitä puuttuu se jokin. Perusosaaminen Akalla hyvä. Oli muuten hienoa ottaa moinen kohteliaisuus vastaan, että olen peruskouluttanut koirani hyvin! Nyt vain pitäisi saada sitä hommaa kasaan silleesti, että kun hommiin ryhdytään, niin siinä olisi jonkinlainen työmoraali päällä! Tuskin tätäkään systeemiä ei olisi suotu, jos olisin tyytyväinen tottikseemme, mutta kun minä en ole ollut tottikseen tyytyväinen, niin olemme lähtenyt hakemaan apua asiaan ja työstämään asiaa.

Minnalta tulikin sitten ihan erilainen katsontakanta mitä minulla on ollut. Olenhan kouluttanut Akkaa pehmeästi ja positiivisin menetelmin. Joka on erittäin hyvä asia, koska näin olen saanut Akalle puhtaat ja siistit liikkeet, oikeat paikat jne.... eli tekniikan Akka osaa erittäin siististi. Ja Akka on saanut olla pentu ja kakara. Mutta nyt on tultu siihen pisteeseen, että Akka on aikuinen ja pitäisi jo se työmoraalikin olla sitä luokkaa. Akkahan tekee vähä silloin kuin huvittaa täysillä, mutta jos aina ei huvita, niin silloin ei oo pakko tehdä täysillä, vaan asiaa voi tehdä myös puolivireessä.

Ja pakosta puheen ollen. Puhuttiinkin pakotteesta paljon tuona iltana. Myös Koivusen Ari antoi kommentin ja sanoi, että kun minulla ja Akalla on jo hyvä suhde, niin siitä se entisestään paranee. Jos suohon mennän yhdessä, niin sieltä myös yhdessä noustaan. Asia tehdään siististi ja reilusti koiraa kohtaan. Laamailua ei saalita, vaan pitää tehdä työtä, kun ohjaaja näin määrää. Tavallaan lamailuun ei ole sijaa, kun tehdään töitä. Ja kun tehdään töitä se tehdään kunnolla!
Minna kyseli hyvin tarkkaa kaikki mahdolliset taustat meistä koto-oloista lähtien jne.... Eli otti selvän miten ollaan arjessa eletty ja miten muualla. Näin Minnakin sai käsitystä meistä ja Akasta.
Mietin asiaa hetkisen, koska olin jo päättänyt, että pakotetta kokeillaan Akkaan. Koska haluan tietää, että onko siitä Akalle hyötyä ja vastaako se siihen oikealla tavalla. Pelkona kuitenkin, että Akka pieni lutunen menee rikki. Toisella kun ei kettaria kaulassa ole ollut, kuin näyttelykaulaimen muodosa.
Minna myös pohjusti minua hyvin tähän tilanteeseen kertoi mitä tuleman pitää ja mitä tehdään ja kuinka. Minnalla oli ohjat ja luotin häneen täysin! Joten annoin Akan hänelle.
Minna näytti ja teki pakotteet Akalle. Minä ja Sari rinta rinnan siinä sivussa katselimme.
Akka oli reppana, kun se asiaan keskittyi niin kovin, että tekee varmasti oikein. Häntäkään ei toisella heilunut kun joutui keskittymään. Minna toimi varmasti, mutta vielä varmemmin tuli Akalle kehut ja hyväksyntä. Asiassa pitää olla niin pirun tarkka, että ajoittaa pakotteen juuri oikeaan aikaan ja kehut koira saa heti. Onneksi mulla on kädestä pitäen näyttäjä, että toimin oikein. Koska tätä en olisi osannut tehdä millään muotoa yksin kokemattomana.

Kun Minna oli tehnyt alkutyöt huolellisesti niin kyllä minun oli helppo jatkaa. Akka tiesi jo mitä homma pitää sisällään. Ja täytyy sanoa, että ei Akka laamaillut. Loppuun Akka sai hirmuisen määrän rapsutuksia, haleja, pusuja ja herkku ruokaa! Ja sitten pääsi vielä ihan lopuksi leikkimään Zorron, Robbanin ja Vimman kanssa.

Mitä mieltä tästä nyt sitten olen.
Haluan aina, että asiat tehdään koiralle edunmukaisesti ja reilusti. Tässä ehkä nyt vain laitettiin asia erittäin mustavalkoiseksi. Näin ei toimita vaan näin toimitaan.
Mietin toki, että kestääkö Akka vai meneekö rikki ja miten eteenpäin ja ja ja ja.......
Mutta aikahan tuon vain näyttää mitä tuleman pitää.
Tämä ensimmäinen kertkin kuitenkin teki jo vaikutuksen ja eroa tuli, joten toivotaan että toivoa on.

Minna painotti erittäin tarkasti sitä, että tätä tällaista ei voi tehdä sellaiselle koiralle, jota ei ole peruskoulutettu. Koiran täytyy tietää mitä siltä halutaan ja sen täytyy osata jutut, että sitä voidaan pakottaa. Jos pakotteita menee antamaan koiralle, jolla ei perusosaamistakaan ole, niin tällöin koirasta saadaan epävarma, joka ei tietenkään ole toivottu lopputulos.
Akkaa on erittäin helppo pakottaa, kun Akka tietää mitä siltä halutaan.

Kerron lisää taas tuonnempana!